Kansanedustaja ihmeissään: Vapaaehtoistyöntekijä maksaa kulukorvauksista veron, kansanedustaja ei
– Paljon jäisi tässäkin maassa tekemättä, jos vapaaehtoiset löisivät hanskansa tiskiin, keskustan kansanedustaja, Vapaaehtoistyön tukiryhmän puheenjohtaja Anne Kalmari sanoo.
Suomessa arvioidaan olevan noin 1 500 000 vapaaehtoistyöntekijää. Heidän tekemänsä työn arvoksi on laskettu kolme, jopa viisi, miljardia euroa vuodessa.
Jotta ihmiset jatkossakin lähtevät mukaan vapaaehtoistyöhön, Kalmari haluaa purkaa sitä haittaavat byrokratian koukerot.
Kalmari kertoo esimerkin. Kansanedustajana hän ei joudu maksamaan veroa kulukorvauksistaan.
Mutta jos vapaaehtoisena sosiaalityötä tekevälle työttömälle tai eläkeläisille maksetaan kulukorvauksia oman auton käytöstä, korvauksesta napsahtaa vero.
– Tai työttömältä on voitu evätä työttömyyskorvaus, jos hänet on nähty talkoissa myymässä, Kalmari jatkaa.
Kalmari korostaa, että kaikenlainen epäselvyys verotus- ja työttömyyskorvauskäytännöissä vähentää ihmisten uskallusta lähteä vapaaehtoistyöhön
– Normisto pitää purkaa ja poistaa. Tarvitaan selkeät pelisäännöt esimerkiksi tarvittavista luvista, Kalmari listaa.
Hän esittää nettiin vapaaehtoistyölle omaa sivustoa, jossa näkyy, mitä lupia millekin toiminnalle tarvitaan.
Eduskunnassa järjestetään keskiviikkona Anne Kalmarin aloitteesta seminaari normien purusta vapaaehtoistyön esteissä ja ongelmakohdissa.
Eikö tämä ole sitä keskustankin ydintä?
Anne Kalmari
Kalmari ei pidä systeemi hoitakoon -ajattelusta.
– Olen itse vaatimattomista oloista ja tottunut auttamaan ja tekemään yhdessä. Olen koko elämäni tykännyt toimia hyvien asioiden puolesta, hän kertoo.
Kalmari on ollut kunnostamassa koulujen pihoja ja kylänraitteja, auttamassa maaseudun ihmisiä ja ulkoiluttamassa ikäihmisiä.
– Eikö tämä ole sitä keskustankin ydintä? Kalmari heittää ja tarjoaa keskustalle uudentyyppistä tapaa toimia.
Kalmari esittää, että keskusta ryhtyisi näyttäviin toimiin hyvin asioiden puolesta ja tärkeiden asioiden esille nostamiseksi.
Hän uskoo, että ihmiset mieluummin tekevät – vaikkapa ulkoiluttavat mummoja – kuin istuvat kokouksissa.
Ihmiset ovat Kalmarin mukaan käyneet yhä aremmiksi tarjoamaan tai kysymään apua.
– On hyvä muistaa, että ei ole tunkeilevaa kysyä toiselta miten menee, selviydytkö. On välinpitämättömyyttä olla kysymättä.
Koska järjestöjen valtionapurahat eivät päädy sinne, missä varsinainen työ tehdään, paikallinen työ on vapaaehtoisten varassa.
Toki järjestöjä Kalmarinkin mielestä tarvitaan valvomassa toimintaa ja kouluttamassa ihmisiä työhön.
– On hyvä, että on olemassa järjestöjä, jotka antavat mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön.
Anne Kalmari tietää omasta kokemuksesta, että vapaaehtoistyöstä tulee onnellinen olo ja hyvä mieli. Eikä siinä ole vastaanottavaa osapuolta, sillä niin auttaja kuin autettavakin saavat.
