Ulkoministeriön kansliapäällikkö huolestui: Julkinen riepottelu voi nostaa ilmoittamiskynnystä
Ulkoministeriön kansliapäällikkönä toimiva valtiosihteeri Jukka Salovaara on huolissaan siitä, miten häirintäilmoitusten tuleminen julki vaikuttaa niiden tekemiseen jatkossa. Hän sanoo näin STT:n haastattelussa, jossa hän myös vastaa kysymyksiin ministeriön henkilöstöpolitiikasta.
Viime aikoina julkisuudessa on kerrottu, kuinka Lissabonin-suurlähetystön henkilökunta teki häirintäilmoituksen suurlähettiläs Titta Maja-Luodosta. Tapauksia on ollut aiemminkin, kuten viime vuonna Ottawan-suurlähettilään Jari Vilénin saama varoitus ja siirto Suomeen.
– Olen huolestunut siitä, että jos nämä asiat ovat julkisuudessa riepoteltavina, nostaako se ihmisten kynnystä esimerkiksi tehdä työsuojeluilmoitus, Salovaara sanoo STT:lle.
Salovaaran mukaan työntekijä voi ajatella joutuvansa ottamaan riskin, että hänen arkaluontoinen asiansa on kohta julkisuudessa. Hänestä näin ei pitäisi olla.
– Mehän haluamme, että nostetaan ikään kuin käsi pystyyn, jos on ongelmatilanne.
Salovaara ei halua arvostella asioita julki tuoneita ihmisiä. Sen sijaan hän katsoo, että häirintäasioiden tuleminen julkisuuteen on aina epäonnistuminen ja kertoo luottamuksen puutteesta.
– Toivon, että meillä henkilöstö luottaa siihen, että asiat aina käsitellään ja seurauksia on, kun on aihetta.
Salovaara vakuuttaa, että kaikki ulkoministeriössä tehdyt työsuojeluilmoitukset on käsitelty ja seurauksia on tullut julkisuudesta riippumatta. Hänen mukaansa tätä on kuitenkin vaikeaa osoittaa juuri siksi, että tapauksia halutaan käsitellä luottamuksellisesti eli ei-julkisesti. Tapauksiin liittyy usein ihmisten yksityisasioita.
Jos tapausten tuleminen julki lehdistössä kertoo työntekijöiden epäluottamuksesta ministeriöön, mistä epäluottamus kumpuaa?
– Se on tietenkin hyvä kysymys. Jos minulla olisi tähän täsmällinen ratkaisu, sehän olisi jo tehty. Mutta uskon, että tämä on pitkää työtä. Rakennetaan luottamusta siihen, että aina kun on epäasiallista käyttäytymistä, siihen puututaan ja sillä on seurauksensa.
Salovaara kiistää, että asioihin puuttuminen saisi vauhtia vasta, kun ne tulevat julkisuuteen.
Esimerkiksi Portugalin-suurlähettilään tapauksessa ministeriön sisäisesti sopima kolmen kuukauden käsittelyaika oli umpeutunut, kun Ilta-Sanomat uutisoi asiasta ennen juhannusta. Noin viikkoa myöhemmin ilmoituksen käsittely saatiin valmiiksi ja ministeriön henkilöstöjohtaja matkusti Portugaliin.
– Tietoni on, että päätös työsuojeluilmoituksesta oli viimeistelyä vaille valmis jo ennen kuin asia tuli julkisuuteen, Salovaara vastaa.
Häirintäilmoituksen käsittely valmistui viime viikolla, mutta päätöksen sisältö on salainen. Seuraavaksi ministeriön henkilöstöjohtaja harkitsee, tuleeko suurlähettiläs Maja-Luodolle seuraamuksia. Maja-Luoto myönsi STT:n haastattelussa epäasiallisen käytöksen kahdessa tilanteessa.
Salovaaran mukaan käsittelyssä aikaa menee esimerkiksi siihen, että kaikkia osapuolia on kuunneltava tarkkaan.
Ministeriö on jo pahoitellut viivästystä Portugalin tapauksen käsittelyssä. Salovaara lupaa, että mahdollisissa seuraavissa tapauksissa ulkoministeriö toimii nopeammin.
Tapausten saama julkisuus on Salovaaran mukaan ministeriölle epäonnistuminen myös ulkoministeriön ja Suomen maineen kannalta.
– Kyllähän se mainehaittaa meille aiheuttaa. Erityisen hankalaa on, kun se aiheuttaa mainehaittaa ulkomailla, missä me Suomea edustamme.
Esimerkiksi Suomen Portugalin-suurlähetystön tapaus on ollut esillä myös paikallisissa tiedotusvälineissä.
Voivatko epäselvyydet lähetystöissä vaikuttaa jopa Suomen ulkopolitiikan hoitamiseen? Salovaara huomauttaa, että ulkoministeriö on suuri, noin 2 400 ihmisen organisaatio, jolla on noin 90 edustustoa ulkomailla.
– On kysymys kuitenkin yhdestä edustustosta, jossa on kahdeksan henkilöä. En halua yhtään vähätellä tämän asian merkitystä ja sitä, kuinka tämä pitää hoitaa, mutta ei tämä Suomen ulkopolitiikan hoitokykyä tässä ole haittaamassa.
Entä jos ajattelee aiempiakin tapauksia?
– Nämähän ovat olleet ihan yksittäistapauksia kuitenkin näin isossa kokonaisuudessa. Nämä ovat tietenkin ikäviä, nämä pitää hoitaa ja näitä ei saisi olla. Mutta kyllä me tässä toimintakykyisinä pysymme koko ajan.
Ulkoministeriötä on usein arvosteltu siitä, että häirintäilmoituksia käsittelevät ihmiset ovat suurlähettiläiden kanssa samassa urakierrossa, jossa kierretään tehtävästä toiseen. Jostakin suurlähettiläästä on voinut tulla vaikkapa seuraava henkilöstöjohtaja.
Arvostelijoiden mielestä tämä on voinut vaikuttaa häirintätapausten käsittelyyn. Esimerkiksi oikeuskansleri on nähnyt riskin erityyppisille intressiristiriidoille ja epätasapuoliselle menettelylle.
Salovaara sanoo, että muutoksia on tehty. Keväällä ministeriö palkkasi ensimmäistä kertaa henkilöstöjohtajan talon ulkopuolelta. Niina Pesosen tausta on yritysmaailmassa.
Lisäksi Salovaara huomauttaa, että työhyvinvointipäällikkö on alan erikoisosaaja, eikä osa urakiertoa.
– Jos ajatellaan ihan konkreettisesti, että ne henkilöt, jotka kävivät nyt paikan päällä tutustumassa Lissabonin-edustuston tilanteeseen, olivat henkilöstöjohtaja ja työhyvinvointipäällikkö. Molemmat ovat urakierron ulkopuolisia ihmisiä.
Kuitenkin ulkoministeriön henkilöstöhallinnossa on edelleen urakiertolaisia. Salovaaran mukaan heidän vahvuutensa on, että he tietävät, millaista työ kentällä on.
– Yksi tapa poistaa ristiriitoja on, että keskeisiä henkilöratkaisuja ei koskaan kukaan tee yksin, vaan niitä tehdään suuremmassa ryhmässä.
Ulkoministeriö on tehnyt muitakin korjausliikkeitä. Oikeuskansleri kiinnitti huomiota siihen, että häirintäilmoitusten käsittely oli usein siirretty organisaatiossa ylemmäs alivaltiosihteeri Pekka Puustiselle. Nyt ministeriössä halutaan pitää tarkemmin kiinni siitä, että käsittelijä on aina henkilön suora esihenkilö.
Lisäksi ministeriö on kertonut lisänneensä johtamisen arviointia, velvoittavan työsuojelukoulutuksen kaikille työntekijöille ja velvoittavia esihenkilökoulutuksia.
Aiemmissa tapauksissa, kun suurlähettiläät ovat saaneet varoituksia ja heidät on siirretty lähetystöstään pois, he ovat kuitenkin saaneet jatkaa ministeriössä Suomessa saman palkkaluokan tehtävissä. Tähän ei ole luvassa muutosta.
– On hyvä muistaa se, että töissähän he meillä pysyvät, kun heitä ei ole irtisanottu, Salovaara sanoo.
Salovaara korostaa, että varoitus itsessään on jo rangaistus. Irtisanomiskynnys on Salovaaran mukaan korkea, mutta ei sen korkeampi tai matalampi kuin muuallakaan valtionhallinnossa. Ja jos virkamiestä ei irtisanota, hänelle on osoitettava tasoisiaan työtehtäviä.
Kirjallinen varoitus on ministeriössä irtisanomisen jälkeen toiseksi raskain seuraamus. Toisesta varoituksesta virkamies voidaan irtisanoa.