Kannattaako lintujen ruokinnasta luopua, jos se houkuttelee hiiriä ja rottia? – Asiantuntija toppuuttelee
Talven kynnyksellä lumen sadettua maahan monessa huushollissa kaivetaan esille lintulaudat ja ruokintalaitteet. Mikäpä sen mukavampaa kuin katsella tiaisten hyörinää talvisella ruokintapaikalla.
Ruokintaan pitää vain jaksaa sitoutua koko talveksi, jotta ruokintapaikalle oppineet linnut pysyvät hengissä niukkaravintoisen kauden loppuun asti. Moni saattaa myös miettiä, kuinka kalliiksi ruokinta talven mittaan tulee, kun hinnat ovat kohonneet.
Entä kun lintujen ruokintapaikat houkuttavat helppoa ruokaa etsiviä hiiriä, myyriä ja rottia? Eihän niitä kukaan halua pihalleen.
BirdLife Suomi -lintujärjestön suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi toppuuttelee jyrsijähuolia.
Hän toteaa, että ruokintapaikan siistinä pitäminen auttaa pitämään jyrsijöitä poissa, ja ruokintalaite kannattaa ripustaa esimerkiksi narulla korkealle, etteivät jyrsijät pääse käsiksi lintujen ruokaan. Jyrsijät syövät ruokaa vain maasta.
Jyrsijäongelman alkusyy ei kuitenkaan juuri koskaan ole lintujen ruokintapaikka.
– Se vain tuo ne sitten näkyville. Niitä on kuitenkin luonnossa, rakennuksissa ja vaikkapa salaojaputkistoissa käy vilinä, vaikka lintujen ruokintaa ei olisikaan. Ne toki oppivat käyttämään helpommin saatavilla olevan ruoan, Lehtiniemi kertoo.
– Aina jonkin verran ruokaa putoilee, ja jos putoaa paljon, se houkuttaa. Jos ruokaa on tarjolla, se kyllä syödään.
Ruokintapaikan pitäminen puhtaana on järkevää myös siitä näkökulmasta, että taudit eivät pääse leviämään. Tärkeää on huolehtia ruokintalaitteen olevan sellainen, että linnut eivät pääse ulostamaan ruoan sekaan. Tämä levittää herkästi tauteja.
Lehtiniemi muistuttaa myös siitä, että ruokintapaikan ei tulisi tuottaa riskiä siitä, että lintu törmäisi ikkunaan. Siksi ruokintalaitteen kannattaa olla ainakin muutaman metrin päässä ikkunasta.
Suojapaikkojakin on järkevää rakentaa esimerkiksi tiilistä kasaamalla. Jos vaikkapa haukka uhkaa pikkulintuja näiden parveillessa ruokintapaikalla, näiden on hyvä päästä nopeasti suojaan.
Ruokintapaikkaa pitää sitoutua hoitamaan paitsi koko talven, ehkä jopa joka päivä.
– Perinteiseen lintulautaan mahtuu puolitoista tai kaksi litraa ruokaa, eli se pitää täyttää käytännössä päivittäin, asiantuntija kertoo.
– Riippuu paljon siitä, millainen paikka on kyseessä, paljonko lintuja käy ja paljonko ruokaa voi olla kerralla tarjolla. Pitkät, pyöreät ruokintalaitteet ovat sellaisia, että normaalioloissa ei tarvitse laittaa uutta ruokaa niin usein, viikottain kuitenkin.
Hänen mukaansa talvilintulaskennoissa on selvinnyt ruokinnassa mennyn siihen suuntaan, että ruokintapaikkojen määrä on vähentynyt. Joka mökin tai tuvan pihassa ei enää pidetä lintulautaa. Mutta niissä paikoissa, joissa ruokaa tarjotaan, sitä on vastaavasti enemmän tarjolla. Yhä useammin linnunruoka on myös tuotu ulkomailta.
Birdlifen Lehtiniemi toteaa myös, että ruokinnalla on suuri merkitys. Ilman sitä lajisto olisi hyvin erilainen.
– Esimerkiksi Virossa ruokitaan vähemmän ja siellä monet lajit ovat talvella vähälukuisempia, hän hoksauttaa.
– Kyllä tali- ja sinitiaisista muuttaisi isompi osuus Suomesta pois ilman ruokintaa. Eteläisille mustarastaille, jotka ovat viime vuosina runsastuneet, on suuri merkitys sillä, että ihmiset tuovat niille ruokaa.
Eksoottisen näköinen harmaapäätikka on Lehtiniemen mukaan myös sellainen laji, jonka levinneisyysalueen pohjoisosissa ruokinnalla on vahvasti merkitystä talvesta selviämiselle.
Joidenkin ihmisten mielestä lintujen talviruokinta on täysin turhaa.
– Sanotaanko niin, että se on hyvin biologinen ajatustapa, että lintujen pitäisi selvitä sillä tavalla kuin ne selviäisivät luonnossa ilman ihmisen apua, Lehtiniemi kuvailee.
Ruokkiminen on kuitenkin myös osa luontosuhdetta ja sitä, miten ihminen vaikuttaa ympäristöönsä muillakin tavoin.
– Tosiasia tietysti on, että ruokkiminen voitaisiin lopettaa kokonaan. Linnusto kyllä sopeutuisi.
– Ensimmäisinä talvina kuolleisuus olisi kovaa, mutta sitten käyttäytyminen muuttuisi populaatioissa ja suurempi osa yksilöistä muuttaisi etelään. Joidenkin populaatioiden taso jäisi pysyvästi alheisemmalle tasolle, Lehtiniemi pohtii.
Merkitystä talviruokinnalla on siis melkoisesti.
Ihminen on kuitenkin usein lintujen ruokinnassa henkisellä saamapuolella, mitä ei Lehtiniemen mielestä pidä vähätellä.
– Kun aina on erilaisia talviruokintaan liittyviä kommentteja, niin pitää muistaa se tavaton ilo, mitä ihminen talviruokinnan seuraamisesta saa.
– Vanhoille ihmisille se on monesti äärimmäisen tärkeää ohjelmaa tylsänä talvena, kun saa katsoa, mitä ruokinnassa tapahtuu.