Juha Marttila ei halpuuta suomalaista ruokaa

”Mahdollisimman halpaa” ei riitä ruokakaupan viestiksi suomalaisille, talonpoikien etumies, MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila sanoo.

Kaupan tulisi Marttilan mielestä malttaa kertoa myös ruotsalaisten tapaan, että kotimainen ruoka on turvallista ja se täyttää korkeat laatuvaatimukset. Siksi se maksaa vähän enemmän.

– Vai haluaako kauppa pudottaa vaatimuksia? Onko se halukas kertomaan asiakkailleen, että joku teistä kuolee silloin tällöin salmonellaan, mutta saattepa kuitenkin halpaa ruokaa, maataloustuottajien puheenjohtaja kärjistää.

Juha Marttila on 48-vuotias agronomi ja maa- ja metsätaloustieteiden tohtori.

Vuonna 2000 hänellä oli hyvä tutkijan paikka Helsingissä ja Vivi-vaimolla työ tilintarkastustoimistossa. Pariskunta, jolla oli kaksi alle kouluikäistä lasta, päätti muuttaa maalle, Marttilan kotitilalle Simoon Kemin eteläpuolelle.

Nyt Marttila tekee töitä kokopäiväisesti talonpoikien etujen puolesta Helsingissä ja rientää viikonlopuiksi Simoon. Vivi Marttila johtaa Simon kuntaa. Lapset ovat aikuisia.

Perhe osallistuu kolmessa polvessa maatalous- ja metsätöihin.

Suomessa oli vappuna 285 147 lypsylehmää. 70 niistä ammuu Marttilan navetassa kahden vakituisen työntekijän hoivissa. Sieltä lähtee vuosittain reilut 600 000 litraa maitoa meijeriin. Siitä riittäisi yksi tölkki jokaiselle helsinkiläiselle.

Marttilan tutkijatausta näkyy haastattelussa.

– Suomessa on kahdeksan ja puoli tuhatta maitotilaa. Niillä on keskimäärin 33 lehmää.

– Viimeisimpien tutkimusten mukaan vuonna 2020, viiden vuoden kuluttua, tilamäärä on enää neljä ja puoli tuhatta. Keskikoko on silloin 50 lehmän hujakoilla, Marttila kuvaa kehityskaarta.

– Tilojen vähenemisvauhti maitotaloudessa on poikkeuksellinen ja mielestäni liian nopea. Tällä tahdilla menetetään tuotantoa, hän sanoo

Suomalaisilla maatiloilla on runsaasti ulkomaalaisia töissä, varsinkin puutarhataloudessa, mutta muuallakin. Voisivatko turvapaikanhakijat työllistyä maalla ja maa- ja metsätaloudessa?

Marttila sanoo, että ikääntyvän väestön palvelut tarjoavat mahdollisuuksia.

– Ei Suomesta työ ole loppunut. Minullekin on suorastaan tulvinut työllistämisideoita. Aika paljon esitetään metsänhoito- ja ympäristötöitä.

– Esimerkiksi taimikonhoidossa tarvittaisiin väkeä. Märän kesän jälkeen heinä on kasvanut kauheasti. Se uhkaa tukehduttaa talvella lumen kanssa männyn ja kuusen taimet.

– Maahanmuuttajat olisi hyvä saada integroitumaan yrittämisen kautta. Maaseudun järjestöt ovat mielellään mukana eri tavoin, Marttila lupaa.

Tänä vuonna suomalaista talonpoikaa ovat lyöneet kynsille kauppojen ruoan halpuuttaminen, Venäjä-pakotteet, sateinen ja kylmä kesä sekä maataloustukien leikkaukset.

Suomen suurin ruokakauppias Matti Niemi, HOK-Elannon toimitusjohtaja, sanoi firmansa 110-vuotisjuhlassa, että S-ryhmä ei ota halpuuttamista suomalaisen tuottajan selkänahasta eikä strategia perustu talonpojan riistämiseen.

Marttila ei tätä usko.

– Ei se ehkä tietoisesti riistä, mutta epäsuorasti kuitenkin.

Marttilan mukaan kauppojen hinnat ovat laskeneet pari prosenttia, yhteensä nelisen sataa miljoonaa euroa 16 miljardin kokonaismarkkinasta. Samaan aikaan maatalouden hinnat ovat pudoneet yli 300 miljoonaa euroa.

– Melkein yksi yhteen se menee.

Marttila tulkitsee halpuuttamisen kauppojen sisäänvetotaktiikaksi.

Samalla tavalla kahvipaketin hinnalla on vuosikymmeniä houkuteltu asiakkaita. Kun ruoan hintaa on laskettu, muihin tuotteisiin on pantu pikkuisen lisää, Marttila laskeskelee.

– Minun mielestäni S-ryhmän strategia ei ole viisas. Suomalainen kauppa tarvitsee suomalaista ruokaa, jotta se pärjää kilpailussa. Hintakilpailussa suomalaiset häviävät maailman jäteille pitkän päälle aina.

Marttila sanoo ymmärtävänsä, että varsinkin tämmöisinä aikoina hinta merkitsee.

– Mutta on lyhytjänteistä käydä kauppaa vain hintakärjellä. Jos halvennusta rummutetaan koko ajan, lopulta katsotaan vain hintaa. Jo nyt käy niin, että mitä enemmän S-ryhmä halpuuttaa, sitä enemmän on väkeä Lidlin parkkipaikalla.

Marttilan mielestä suomalainen ruoantuotanto ei pärjää, jos korkeita turvallisuusnormeja ja laatua ei pystytä muuttamaan hinnaksi.

Eli kotimainen ruoka saa maksaa vähän enemmän kuin ulkomaalainen?

– Kyllä. Nyt tuottajat huolehtivat siitä, että meillä on nollatoleranssi salmonellan kanssa. Jos normeja pudotetaan, silloin hyväksytään salmonellariskit ja aletaan pistää rehuihin netistä ostettuja kiinalaisia antibiootteja.

Marttila murehtii, että kädet ja resurssit eivät riitä viemään tätä viestiä kuluttajille. Hän toivoo, että joka päivä kuluttajan kohtaava kauppa lähtisi mukaan samaan rintamaan.

Hän huomauttaa, että Ruotsissa hampurilaisketjukin kertoo pöydällä ja seinillä faktat, miksi se käyttää kotimaista lihaa.

Edes HOK-Elanto ei Marttilan mukaan pysty halpuuttamaan hintoja maailman tappiin.

– Kauppakin joutuu säätämään hintoja ruoan maailmanmarkkinahintojen heilahtelujen mukaan.

– Ruoan hinta kulkee vuoristorataa. Nyt ollaan montun pohjalla. Mutta ei tarvita kuin huonoja satouutisia Etelä-Amerikasta tai kuivuutta Uudessa Seelannissa, niin hinnat pomppaavat taas.

– Nousut voivat olla jopa 50 prosenttia. Silloin ei saa mistään halpaa raaka-ainetta elintarviketeollisuudelle, vanha tutkija sanoo.