Joulukuussa 1952 Lontoo peittyi tappavaan savusumuun – uhrien järkyttävä määrä paljastui vasta myöhemmin
Joulukuussa 1952 Lontoo kohtasi ennenkokemattoman katastrofin, kun suurkaupungin ylle laskeutui tiheä ja tappava savusumu erikoisen sääilmiön seuraamuksena.
Joulukuun 5. päivänä Lontoon ylle asettui antisykloni, korkeapaineinen sääilmiö, jonka vuoksi kylmä ilma jäi loukkuun lämpimän ilman alapuolelle ja tehtaiden, hiilivoimaloiden ja kotitalouksien tuottama savu jäi leijailemaan lähelle maanpintaa.
Joissakin osissa Lontoota jalankulkijat eivät nähneet omia jalkojaan. Metroa lukuun ottamatta liikennettä rajoitettiin ankarasti.
Ambulanssien kulku vaikeutui ja ihmiset joutuivat hakeutumaan sairaaloihin omia teitään. Monet yksinkertaisesti jättivät autonsa tielle. Keuhkokuumeeseen ja keuhkoputkentulehdukseen liittyvien kuolemien ja sairaalahoitojen määrä lisääntyi, ja Smithfieldin nautakarjan kerrottiin tukehtuneen kuoliaaksi.
Vaikka sumu kesti viisi vuorokautta ja lopulta hälveni joulukuun 9. päivänä, sen vakavuutta ei täysin ymmärretty ennen kuin uhrien luvuksi kerrottiin muutamaa viikkoa myöhemmin noin 4 000. Sumun vaikutukset olivat kuitenkin pitkäaikaisia. Nykyisten arvioiden mukaan kuolonuhrien määrä on ollut noin 12 000.
Vuoden 1952 tapahtumien jälkeen Lontoon ilmansaasteiden vakavuudesta ei tarvinnut enää kiistellä. Aluksi hitaasti toiminut Britannian hallitus lopulta hyväksyi puhtaan ilman lain, Clean Air Actin, jolla perustettiin savuttomia alueita koko kaupunkiin ja rajoitettiin hiilen polttoa kotitalouksissa sekä teollisuusuuneissa.
Lisäksi asunnonomistajille tarjottiin avustuksia, joiden avulla he voivat siirtyä muihin lämmityslähteisiin, kuten öljyyn, maakaasuun ja sähköön.
Vaikka muutos tapahtui asteittainen ja vuonna 1962 tapahtui toinen savusumukriisi, Clean Air Actia pidetään tärkeänä tapahtumana ympäristönsuojelun historiassa. Laki auttoi myös parantamaan kansanterveyttä Britanniassa.