Ilmastopolitiikka antaa välineet EU:n vallan laajentamiselle, arvioi professori

Suomen täytyy olla jatkossakin hereillä edunvalvonnassaan, valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari huomauttaa.
Politiikka

Ilmastopolitiikka saattaa olla tie EU-integraation syvenemiseen, arvioi Tampereen yliopiston valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari.

Ruostetsaari muistuttaa, ettei energiapolitiikkakaan ollut alun perin EU:n toimivallassa, mutta ilmasto- ja ympäristökysymysten kautta se on siirtynyt EU-tasolla päätettäväksi.

Ilmastopolitiikan kokonaisvaltaisuus laajentaa alaa, jolla sitä sovelletaan.

– Se oikeastaan liittyy asiaan kuin asiaan. Tässä integraatio näyttää olevan syvenemässä, ja tavallaan sitä kautta puuttuminen kansallisvaltioiden toimivaltaan. Ilmastopolitiikka antaa välineet syventää sääntelyä uusille alueille, Ruostetsaari pohtii.

Komission keskiviikkona esittelemällä ilmastopaketilla EU haluaa Ruostetsaaren mukaan välittää yhden viestin ylitse muiden.

– Tässä halutaan nyt viestittää, että EU on tosissaan ilmastotavoitteiden ajamisessa. Kunnianhimon tasoa kuvastaa se, että tämä on näin valtava paketti. Suomessakaan ei ole oikein vielä ehditty purkaa, mitä kaikkea se pitää sisällään.

Ruostetsaari näkee, että komissio pyrki luomaan kokonaisuuden, jossa olisi jokaiselle jotakin hyväksyttävää, joskin myös jokaiselle jäsenvaltiolle joitakin vaikeita elementtejä.

Hänen mielestään Suomen kannalta on kiinnostavaa, että esimerkiksi hiilinielutavoitteet Suomelle jäivät odotettua matalammiksi.

– Vaikka Suomessa ole nämä hiilinielutavoitteet olivat pelättyä matalampia ja niiden kanssa ilmeisesti pystytään elämään, niin Suomessakaan ei saada tuudittautua siihen, että se on tässä. Nythän käynnistyy asian käsittely europarlamentissa ja hallitusten välillä, ja edelleen saa olla hereillä edunvalvonnassa, ettei lopputulos muutu ainakaan huonompaan suuntaan, Ruostetsaari huomauttaa.

perjantaina julkaistu Euroopan komission metsästrategia on aiheuttanut Suomessa hallituspuolueiden välillä julkisen keskustelun, jonka puheenvuorot ovat olleet aika repiviäkin.

Ruostetsaari arvelee, että erityisesti vihreiden kovien äänenpainojen takana on halu profiloitua äänestäjille puolueena, joka todella keskittyy ilmastopolitiikkaan.

– Kyllä minulla siitä syntyi sellainen vaikutelma, että keskustelun sävy liittyi kuntavaalien tulokseen. Vihreät kokivat tappiota, ja nyt nähtiin, että on ryhdistäytymisen paikka. Varmaankin vihreät kokivat, etteivät kuntavaalikeskustelussa tulleet ilmastoteemat tarpeeksi esille, ja niitä haluttiin nyt nostaa.

Erimielisyydessä ei sinänsä ole mitään uutta, Ruostetsaari muistuttaa.

– Keskustan ja vihreiden välistä kädenvääntöä ilmastokysymyksissä on käyty jo maailman sivu.

Professori näkee metsäkiistelyssä yhteyksiä myös kevään kehys- ja syksyn budjettiriiheen.

– Keskusta nosti omia tavoitteitaan vahvasti esille kehysriihessä, ja se kesti toista viikkoa. Ehkä vihreissä tehtiin se analyysi, että keskusta hyötyi tästä profiilinnostostaan, kun kuntavaalitulos oli parempi kuin ennakoitiin. Vihreissäkin on analysoitu kuntavaalien tulosta, ja profiilin noston paikka on nähty.

Syksylle Ruostetsaari povaa vääntöä ja ilmastokeskustelun jatkumista.

– Vihreät haluavat nyt jättää vahvan puumerkkinsä budjettineuvotteluihin ja saada aikaan näkyviä tuloksia ilmastopolitiikassa, Ruostetsaari arvioi.

Ruostetsaaren mukaan EU-sääntelyn näkyvyys julkisessa keskustelussa voi vaikuttaa suomalaisten EU-asenteisiin.

Professori nostaa esille ministeritasoltakin kuultuja puheenvuoroja siitä, miten EU yrittää ottaa metsäpolitiikassa valtaa, joka ei sille kuulu.

– Kansalaiselle syntyy helposti se kuva, että Suomi saa jatkuvasti olla varuillaan ja kamppailemassa EU:sta tulevaa lisääntyvää sääntelyä vastaan. Kyllähän tämä saattaa herättää kriittisiäkin ajatuksia, hän arvioi.