Ilman jatko-opiskelupaikkaa jääneiden tilanteet moninaisia – vammaisoppilaille ei ole ollut riittävästi jatkopaikkoja
Ilman opiskelupaikkaa jääneiden tilanteet voivat olla moninaisia, kertoo Kuntaliiton hyvinvointi- ja sivistysyksikön johtaja Terhi Päivärinta.
– Vaikka mahdollisuuksia olisi kunnassa paljon, voi opiskelupaikan saamatta jääminen liittyä esimerkiksi nuoren terveydentilaan, Päivärinta kertoo.
Päivärinnan mukaan kyse voi olla myös esimerkiksi siitä, että nuorella on ollut ensisijainen toive tietylle linjalle. Koko Suomessa on myös ollut ongelmaa vammaisoppilaiden vähäisissä jatko-opintopaikoissa. Päivärinnan mukaan on pohdittu vaihtoehtoja siihen, voisivatko vammaisoppilaat opiskella muissa kuin erityisammattioppilaitoksissa.
Viime keväänä peruskoulun päättäneistä 1200 on tällä hetkellä ilman perusopetuksen jälkeistä opiskelupaikkaa. Viime keväänä alle 18-vuotiailla perusopetuksesta valmistuneilla oli ensimmäistä kertaa oppivelvollisuuden laajentamiseen liittyvä velvollisuus hakea jatkokoulutuspaikkaa. Heistä 98 prosenttia on tähän mennessä saanut opiskelupaikan.
Opetushallituksen ruotsinkielisen toiminnan johtajan Kurt Torsellin mukaan oli odotettavissa, että osa nuorista ei hae opiskelemaan yhteishaussa. Torsellin mukaan yhteishaussa johonkin jatko-opiskelupaikkaan hakeneiden yhdeksäsluokkalaisten määrä kuitenkin nousi viime vuodesta.
Perusopetuksen päättäneitä oli 59 867, joista noin 99 prosenttia haki jatkokoulutukseen kevään yhteishaussa. Kun yhteishaun tulokset julkaistiin kesäkuun puolivälissä, noin 3000 perusopetuksen tänä keväänä päättänyttä jäi ilman jatkokoulutuspaikkaa.
Ilman opiskelupaikkaa olevien määrä on vähentynyt kesän aikana. Elokuun alussa määrä oli puolittunut ja ilman paikkaa oli noin kolme prosenttia perusopetuksen päättäneistä. Nyt ilman paikkaa on kaksi prosenttia.
– Mihin ilman opiskelupaikkaa olevien määrä sitten lopulta pysähtyy, niin se jää nähtäväksi, arvioi Torsell STT:lle.
Perusopetuksen järjestäjät ovat toistaiseksi tehneet asuinkunnille valvontailmoituksen 344:stä vailla opiskelupaikkaa olevasta nuoresta. Torsellin mukaan nämä ovat nuoria, joille kunnat varmuudella alkavat järjestää opiskelupaikkaa.
Torsellin mukaan kunnissa on varauduttu ilman opiskelupaikkaa olevien asioiden hoitoon.
– Ainakin pitäisi olla työkalut olemassa, Torsell sanoo.
862 nuoren osalta perusopetuksen järjestäjien työ on vielä kesken, eli esimerkiksi opiskelupaikan järjestely on meneillään. Osalla heistä voi jo olla opiskelupaikka, mutta sitä ei ole vielä merkitty järjestelmiin.
Kunnille ilmoitetuista oppivelvollisista 87 on ilmoituksen tehneen perusopetuksen järjestäjän mukaan hakeutunut opiskelemaan valtakunnallisten yhteishakujen ulkopuolella esimerkiksi ulkomaille tai Ahvenanmaalle.
Asuinkunnan tehtävänä on ohjata oppivelvollisia hakeutumaan heille soveltuviin koulutuksiin tai muiden palvelujen piiriin. Jos oppivelvollinen on kahden kuukauden kuluttua ohjaus- ja valvontavastuun siirtymisestä vailla opiskelupaikkaa, kunta osoittaa oppivelvolliselle opiskelupaikan tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa tai työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa.
Soveltuvan opiskelupaikan osoittamisessa on otettava huomioon muun muassa oppivelvollisen henkilökohtaiset toiveet ja mahdollinen erityisen tuen tai vaativan erityisen tuen tarve. Myös alueen koulutustarjonta sekä kodin ja oppilaitoksen välinen etäisyys huomioidaan. Oppivelvollista ja hänen huoltajaansa on kuultava ennen asian ratkaisemista.
Kunnat päättävät itse, miten ohjaus ja valvonta järjestetään ja mikä taho vastaa oppivelvollisuuslaissa säädetyistä ohjaus- ja valvontatehtävistä.
Kuntaliiton Päivärinta kertoo, että kunnat pyrkivät löytämään yksilöllisiä ratkaisuja ilman jatko-opintopaikkaa jääneiden tilanteisiin.
Päivärinnan mukaan nuoria pyritään ohjaamaan tilanteen mukaan muun muassa nivelvaiheen opiskelupaikkoihin kuten kymppiluokalle, ammatilliseen koulutukseen valmentavaan Valma-koulutukseen tai lukion valmistavaan koulutukseen. Joillakin alueilla on mahdollista käydä kansanopistojen pitkiä linjoja.
Terveydellisissä kysymyksissä nuori voidaan ohjata sosiaali- ja terveyspalveluiden pariin, minkä jälkeen nuori pyritään saamaan koulukuntoiseksi.
Päivärinta kertoo, että kaikilla on lähtökohtaisesti samat mahdollisuudet saada opiskelupaikka. Koulumatkat ovat maksuttomia, vaikka ammatillisen koulutuksen paikka ei aina löytyisikään omalta paikkakunnalta.
Päivärinnan mukaan aina pyritään siihen, että opiskelupaikassa voi käydä kotoa käsin. Pienemmillä paikkakunnilla opiskelupaikan saaminen on hänen mukaansa osittain jopa sujuvampaa.
– Mitä isompaan kaupunkiin mennään, sitä enemmän on oppilaita ja tilanteita, ettei seuraava opiskelupaikka heti löydy.