Huippu-urheilun arviointiryhmä: Suomi pudonnut kauas maailman johtavista urheilumaista – näitä kovia keinoja urheilumme nyt tarvitsee

Huippu-urheilu

Opetus- ja kulttuuriministeriön syksyllä 2021 käynnistämät huippu-urheilun arviointiin liittyvät raportit ovat valmistuneet.

Arviointiryhmä on havainnut monia perustavanlaatuisia heikkouksia suomalaisessa huippu-urheilujärjestelmässä.

Vaikka huippu-urheilulla on vahva asema suomalaisessa yhteiskunnassa, huippu-urheilu ei pysty vastaamaan sille asetettuihin yhteiskunnallisiin odotuksiin.

Kansainvälinen menestys on heikentynyt ja vaikka yksittäisiä menestystarinoita edelleen syntyy, Suomi on pudonnut kauas maailman johtavista urheilumaista.

Suomen huippu-urheilua on uudistettu ja kehitetty erityisesti viime vuosikymmenen ajan ja muutosprosessin tavoitteen oli nostaa Suomi Pohjoismaiden ykköseksi vuonna 2020. Tämä tavoite ei ole kuitenkaan toteutunut.

Syitä on arviointiryhmän mukaan etsitty huippu-urheilua tukevasta järjestelmästä ja resursseista. Julkinen keskustelu on kärjistynyttä ja sen kohteena ovat sekä huippu-urheilijat että urheilujohtajat.

Arviointiryhmä on havainnut monia perustavanlaatuisia heikkouksia suomalaisessa huippu-urheilujärjestelmässä. Järjestelmä katsoo sisäänpäin, se on hajanainen ja siltä puuttuu kyky vastata nopeasti ja proaktiivisesti sisäisiin ja ulkoisiin muutosvoimiin.

Huippu-urheilu on arviointiryhmän mukaan kansainvälistä tulosurheilua, jossa pitkäjänteinen menestys edellyttää voittamisen kulttuuria ja sen pitkäjänteistä rakentamista. Tämä puolestaan edellyttää huippu-urheilua tukevalta järjestelmältä joustavuutta ja yhteistyökykyä.

Suomalaista huippu-urheilua ohjaavat raportin mukaan monet näkyvät ja näkymättömät polkuriippuvuudet. Niistä irtautuminen ja uusien kehityspolkujen rakentaminen edellyttää verkostomaisen järjestelmän uudistamista.

Suomalainen huippu-urheilu tarvitseekin arviointiryhmän mielestä päivityksen, jotta sillä on mahdollisuus kamppailla tasavertaisesti nopeasti etenevässä kansainvälissä kilpailussa.

Päivitys tuottaa yhteisen määrityksen huippu-urheilulle, selkeyttää huippu-urheilijoiden itseymmärrystä ja vahvistaa huippu-urheilun yhteiskunnallista legitimaatiota.

Tämä puolestaan edellyttää huippu-urheilua tukevan järjestelmän uudistamista siten, että johtaminen, toimintakulttuuri ja resurssit tukevat ja vahvistavat verkostomaista järjestelmää.

Suomalainen huippu-urheilu ei ole raportin mukaan erillinen saareke, vaan osa globaalia huippu-urheilua. Siinä pärjääminen edellyttää resurssien ja kapasiteetin maksimoimista ja suuntaamista oikein.

Tämä puolestaan on mahdollista, jos verkostomainen malli toimii tehokkaasti. Siihen suomalainen huippu-urheilu tarvitsee systeemistä luottamusta ja sosiaalista pääomaa, raportissa muistutetaan.