Hitlerin lempiministeri sai pitää henkensä yhden välimerkin ansiosta

Historia

Natsien kaatamiseen tähdännyt salaliitto heinäkuussa 1944 oli hyvin pitkälle mietitty. Siitä tuli tänään lauantaina kuluneeksi 80 vuotta.

Erilaiset listaukset uudesta hallinnosta olivat useaan otteeseen salaliittolaisten suunnitelmissa, sillä hallinto piti saada toimimaan heti kun natsit olisi kaadettu. Tämä ehkäisisi myös natsien yritystä palata valtaan.

Adolf Hitlerin hallituksen ministereistä vain yksi olisi saattanut pitää paikkansa.

Albert Speerillä tiedettiin olevan epäilyksensä natseja kohtaan, vaikka tämä olikin noussut natsihierarkiassa nopeasti ja oli suorastaan Hitlerin lemmikki.

Hitlerin intohimo oli arkkitehtuuri ja arkkitehti Speeristä tuli nopeasti johtajan suosikki sen jälkeen, kun tämä oli suunnitellut ja toteuttanut yhden puoluekokouksen puitteet kekseliäine, massiivisine valonheitinpylväineen.

Speerin massiivisuuteen panostanut uusklassis-kansallisromanttinen tyyli oli Hitlerin mieleen, ja tästä syystä Speer toki myös kehitti arkkitehtuuriaan massiivisuutta korostaneeseen suuntaan. Hitler saattoi pitää Speeriä luonaan tuntikausia puhumassa arkkitehtuurista ja laatimassa suunnitelmia maailmanpääkaupunki Germaniasta.

– Jos Hitler olisi kyennyt ystävyyteen, minä olisin ollut se ystävä, Speer muisteli myöhemmin.

Vuonna 1942 Hitler nosti suosikkinsa hallituksensa ministeriksi. Varusteluministeri Fritz Todt kuoli lento-onnettomuudessa helmikuussa 1942, ja Speer sai häneltä jääneen salkun.

Speer onnistui tehostamaan sotatuotantoa ministerin paikaltaan, mutta tämä teki hänestä myös yhden sodan jälkeen tuomituista sotarikollisista. Hän sai tuomion orjatyövoiman käytöstä.

Se, että Speer selvisi sotavuosista ja päätyi Nürnbergiin syytettyjen penkille, oli osin tuuripeliä.

Heinäkuun 20. päivän (1944) salaliittolaiset olivat jakaneet tulevia ministerinsalkkuja, ja Speerin nimi oli mukana listalla. Häntä pidettiin hyvänä vaihtoehtona jatkamaan natsiajan jälkeisen hallinnon varusteluministerinä.

Speer joutui kuulusteluihin. Pahamaineisen salaisen poliisin Gestapon ei olisi tarvinnut kohdella ministeriä silkkihansikkain, ja Speer joutui pelkäämään henkensä edestä. Hitlerkään ei olisi suojellut häntä, jos todisteet olisivat olleet liian uskottavat.

Nimi listalla oli syy epäillä, että Speer oli sekaantunut salaliittoon.

Yksi välimerkki kuitenkin pelasti Speerin.

Hänen nimensä perään oli laitettu kysymysmerkki. Speer sai kuulustelijat vakuuttumaan siitä, että ei ollut tietoinen suunnitelmasta ja pysyisi uskollisena Hitlerille. Hän jatkoi varusteluministerinä sodan loppuun asti.

Toisen kerran Speerin hengen pelasti se, että hän onnistui vakuuttamaan sotasyyllisyysoikeuden siitä, ettei ollut syyllinen kaikkein vakavimpiin rikoksiin. Hän kertoi, ettei ollut tietoinen tuhoamisleireistä, ja vältti näin kuolemantuomion.

Hän kertoi myös suunnitelleensa Hitlerin salamurhaa sodan loppumetreillä. Speer ei kuitenkaan toteuttanut aiettaan kaasupommista, joka olisi surmannut Hitlerin tämän bunkkerissa, sillä ei päässyt korotetun ilmanvaihtoputken korkeudelle.

Tutkijat pitävät väitettä toisaalta mahdollisena, toisaalta lähinnä keinona parantaa omaa mainetta.

Kiistatonta on, että Speer jätti tottelematta Hitlerin käskyjä sodan loppuvaiheessa. Hän oli tuolloin ilmeisesti menettänyt kaiken uskonsa führeriin.

Albert Speer sai vuonna 1946 kahdenkymmenen vuoden vankeustuomion sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Ministerinä hänellä oli varustelutoiminnan ylin vastuu orjatyövoiman käytöstä.

Speer vapautui vankilasta vuonna 1966. Hän kirjoitti tämän jälkeen useita omaelämäkerrallisia kirjoja, joissa hän otti etäisyyttä natsismiin ja pyrki puhdistamaan mainettaan. Hän antoi mielellään myös haastatteluja.

Speer saikin maineen ”hyvänä natsina”, joka katui ja pyysi anteeksi, mutta myöhempi tutkimus on todistanut, että hän tiesi juutalaisten kansanmurhasta ja osallistui jopa Auschwitzin tuhoamisleirin suunnitteluun.

Albert Speer kuoli sairauskohtaukseen lontoolaisessa hotellissa vuonna 1981 ollessaan 76 vuoden ikäinen. Hänen jälkeensä korkeimmista natsijohtajista elossa oli enää puolueen varajohtaja (vuoteen 1941) Rudolf Hess.

Lähteenä esimerkiksi

Hitlerin pahan piiri -sarja (Netflix)

Albert Speer: His Battle with Truth (The Johns Hopkins University Press 1997, englanniksi)