Hallitus ajaa nuorisoa vasemmalle – suurituloisten suojelulla on hintansa, arvioi valtioneuvos Matti Vanhanen tuoreessa kirjassaan
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen puolueet löytävät harjoittamansa politiikan seuraamukset vielä edestään, katsoo valtioneuvos Matti Vanhanen tuoreessa kirjassaan.
Vanhanen kirjoittaa viimeisiä poliitikkovuosiaan läpikäyvässä teoksessaan Kriisien keskellä (Otava), että hallitus on tehnyt virheen suojellessaan suurituloisia sekä yrityksen omistajia ja pääomatulon saajia.
Vanhanen myöntää tehneensä näin itsekin politiikassa yli 30 vuoden ajan. Oppi siitä, että hallituksen pitää leikkauksia tehdessään leikata myös ”omiltaan”, on kuitenkin hänen mukaansa perusteltu.
– Tätä ei nyt noudatettu ja ennustukseni valitettavasti on, että seuraavassa sellaisessa hallituksessa, jossa myös vasemmistopuolueita on mukana, halutaan tehdä rajumpi uudistus.
Se taas vaarantaisi Vanhasen mukaan nykyisen järjestelmän, jossa on tietoisesti haluttu kannustaa yrityksiä vahvistamaan vakavaraisuutta, jotta ne kestäisivät kriiseissä.
– Thomas Pikettyn ajama ajattelutapa saa vasemmalla yhä ideologisemman työn ja pääoman ristiriitaa korostavan luonteen, ja ennustan, että niiden ehtona hallitustyöhön osallistumiselle on pääomaan puuttuminen. Hallitus ajaa nyt valinnoillaan nuorisoa pitkästä aikaa vasemmalle, millä on seurauksensa, Vanhanen ennustaa.
Hallitus vahtii Vanhasen mukaan nyt myös liian periaatteellisesti kokonaisveroastetta, joka laskee vihreän siirtymän ansiosta voimakkaasti. Ainakin väliaikaisesti valtion kannattaisi hillitä kokonaisveroasteen alenemista, esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeita varten, konkaripoliitikko opastaa.
Vanhasen mukaan vaalien jälkeen syntynyt uusi eduskunnan enemmistö sekä hallitus pyrkivät mielellään kaatamaan talousvaikeudet edeltäjänsä syyksi.
Edeltävän hallituksen tekemien pysyvien menolisäysten osuus Orpon hallituksen budjettialijäämästä on Vanhasen mukaan kuitenkin korkeintaan viidennes. Uskottavaa kasvuohjelmaa ei ole ja kasvua hallitus tulppaa myös nuivalla asenteellaan maahanmuuttoon.
– Hallitus viestii useilla maahanmuuttoa vaikeuttavilla ehdotuksillaan, että älkää tulko tänne. Ilman nuorta työvoimaa joudumme vähitellen tyytymään heikompaan elintasoon ja kehnompiin palveluihin kuin mihin olemme tottuneet. Ennusteita nopeamman talouskasvun saavuttaminen vaatii sekä tuottavuuden kasvua että uutta työvoimaa. Tätä hallitus ei tunnusta.
Toinen asennevika hallituksella liittyy Vanhasen mukaan vihreään siirtymään, jonka nimeä ei edes uskalleta lausua.
– Ja kuitenkin sen ympärillä syntyvät nyt maailmalla ylivoimaisesti suurimmat investoinnit. Maat kilpailevat siitä, missä tulevaisuutta tehdään. Siihen kyytiin kannattaisi hypätä. Kun talouskasvua ei saada aikaan, jäljelle jää menojen leikkaus ja lopulta verojen korotukset sekä näiden yhdistelmänä hyvinvointitappiot suhteessa verrokkimaihin.
Vanhasen teos koostuu enimmäkseen hänen viimeisen eduskuntakautensa päiväkirjamerkinnöistä. Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksessa väliaikaisena valtiovarainministerinä toimiessaan hän ei tosin pitänyt päiväkirjaa lainkaan. Niinpä hallituksen lihavimmat koronariidat jäävät pimentoon, joskin Vanhanen arvelee niiden aikanaan kyllä valottuvan muiden poliitikkojen muistelmissa.
Konkaripolitiikon käsitys on, että Marinin hallitus olisi kaatunut kesken kauden ilman kohdattuja suuria kriisejä, joissa enemmistöhallitusta tarvittiin. Syyt hallituksen sisäisiin vaikeuksiin olivat Vanhasen mukaan samaan aikaan pieniä mutta symbolisia ja toisaalta talouspolitiikassa suuria.
Pienet syyt liittyivät eri puolueille tärkeisiin identiteettipoliittisiin aiheisiin, joissa ei ollut halua tehdä kompromisseja. Talouspolitiikassa taas koronan aiheuttamaan velkaantumiseen ja taloudellisen tilanteen muutokseen ei haluttu vasemmalla reagoida.
– Kuvaavaa oli se, että kun kehykseen palaamiseksi oli sovittu tarvittava 370 miljoonan euron leikkauspaketti, ja kun tilanne vielä sen jälkeen muuttui, vastaus oli, että ei enempää.
Vanhasen tulkinta on, että vasemmistoliitolle, vihreille ja silloin myös SDP:lle leikkaukset hyvinvointivaltion palveluihin olivat mahdottomia.
– Se on näkynyt nyt myös alkaneella vaalikaudella. Heidän huomionsa kohdistuu yhä voimakkaammin vauraimman väestön tuloihin – erityisesti pääomatuloihin ja niiden verotuksen muuttamiseen.
Vanhasen 9. joulukuuta 2021 kirjaama päiväkirjamerkintä paljastaa, että keskustan mitta hallitusyhteistyöhön oli tuolloin todella täyttymässä.
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko kertoi tuolloin kyselytunnin jälkeen eduskunnan puhemiehen huoneessa puhemies Anu Vehviläiselle, Juha Sipilälle ja Vanhaselle, että kevään kehysriihen asetelma näyttää huonolta, kun edes SDP ei suostu lisäsopeutukseen kehyksen sisällä.
– Puoluejohto on kyllästynyt hallitusyhteistyöhön, ja Annika sanoi itse olevansa tähän hyvin väsynyt. Kävi selväksi, että yhteistyö loppuu, Vanhanen kirjoitti päiväkirjaansa.
Vanhasen mukaan hänen, Sipilän ja Vehviläisen viesti oli se, että joulun alla hävittäjäkauppa on saatava päätökseen ja ensi vuoden budjetti eduskunnan läpi.
– Oma kantani oli se, että joulun alla kansalaisten kyky ymmärtää hallituksen kaatamista ei ole parhaimmillaan. Parempi pohtia sitä tammikuussa, Vanhanen kirjoitti.
Vanhasen mukaan opposition viime vaalikauden lopulla käynnistämä jatkuva propaganda ”velkarallista” ei anna aivan oikeaa kuvaa Rinteen/Marinin hallitusten talouspolitiikasta.
Vanhanen huomauttaa, että vuoteen 2022 tultaessa valtionhallinnon kulujäämä oli supistunut jo 4,8 miljardiin euroon, ja ilman Venäjän käynnistämää sotaa alijäämä olisi ollut tuotakin pienempi.
– Lisäksi vaalikaudesta on muistettava se, että myös oppositio hyväksyi valtaosan sekä koronaan että sotaan jyvitetyistä lisämäärärahoista.
Ilman sotaa Marinin hallituksen kaudella parantunut työllisyysaste olisi vuoden 2023 loppuun mennessä supistanut Vanhasen mukaan alijäämän todella pieneksi.
– Näin jälkikäteen voi arvioida, että kaksi kriisiä – korona ja sota – lukitsivat hallituksen lähes koko kaudekseen ”kriisitunnelmaan”, jossa muut asiat jäivät sivuosaan.
Vanhasen mukaan soteuudistus saatiin välttämättömyyden edessä tehtyä, mutta sen rahoituslaki perustui ennen sotaa vallinneeseen käsitykseen lähivuosien taloudesta.
– Se pitäisi nyt myöhemmin muuttaa vastaamaan nykyhallituksen käsitystä, jonka mukaan julkisen talouden tasapainottaminen vaatii kahdeksan vuotta.
Orpon hallitus joutuu Vanhasen mukaan ottamaan ehkä valtiolle enemmän velkaa kuin Rinteen/Marinin hallitus, elleivät kevään 2024 kehyspäätökset toimi kunnolla.
– Nykyinen oppositio on siinä kuitenkin sivistyneempi, että se ei populistisesti toista sanomaa ”velkarallista”. Olen perusluonteeltani optimisti, mutta en silti jaksa uskoa, että nykyinen hallitusrintama koskaan tunnustaisi, että sen viime vaalikauden syytökset holtittomuudesta olivat harkitsemattomia, Vanhanen kirjoittaa.
Edelliseen vaalikauteen ajoittuva päiväkirjamuotoinen Kriisien keskellä kattaa Vanhasen järkälemäisestä urasta vain pienen, joskin poikkeuksellisten tapahtumiensa vuoksi merkittävän siivun. Päiväkirjakatveeseen jääneitä osuuksia Vanhanen paikkaa omaäänisillä selostuksillaan ajanjakson tapahtumista.
Pandemian iskettyä rajoituspaineineen Vanhanen rakentamaan eduskuntaan kriisiajan toimintamallin ja joutui puolustamaan parlamentaarista valtaa presidentti Sauli Niinistön kiusallisen innokkailta avuntarjouksilta ja vahvan presidentin ohjauksen kannattajilta.
Vanhanen valottaa kirjassa myös viime vaalikauden alun vakavia terveysongelmiaan, jotka vähintäänkin vahvistivat haluja jäädä eläkepäivien viettoon.
Kirja tuo Vanhasen oman äänen ja näkökulman hänen hyvinkin merkittävään rooliinsa Nato-jäsenyysprosessin arkkitehtinä ja neuvoja antavana vanhempana valtiomiehenä. Kirjan perusteella neuvojen kysyjiä riitti, ja esimerkiksi pääministeri Marinilla näyttää olleen käyttöä Vanhasen kokemukselle ja näkemykselle.
Marinin kanssa monien keskustapoliitikkojen oli vaikea tulla toimeen, mutta kirjan perusteella Vanhanen ei vaikuta kuuluvan heihin.
– Tapasin Sanna Marinin ja rohkaisin häntä kaikin tavoin. Hän kuunteli omia kokemuksiani. Minulle on syntynyt hänestä hyvä kuva, Vanhanen kirjoitti päiväkirjaansa 18. joulukuuta 2019 Marinin aloitellessa tehtävässään maan uutena pääministerinä ja SDP:n puheenjohtajana.