Ex-kansanedustaja Eerikki Viljanen keskittyy nyt viljelemään yli satavuotiasta kotitilaansa – "Vaaleista ei ole valitusoikeutta"

Vihtiläiselle Eerikki Viljaselle putoaminen eduskunnasta oli pettymys, mutta ei yllätys. Viljasen mukaan jokainen näki viime vaalikaudella, mihin suuntaan asiat olivat luisumassa.

Keskusta teki virheitä.

Viljasta jäi mietityttämään esimerkiksi se, että liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin jatkoi ministerinä, vaikka hän oli ehdolla ruotsalaisen rahoituspalveluja tarjoavan SEB:n hallitukseen. Viljasen mielestä Bernerin olisi pitänyt erota ministerin paikalta ennen nimitystä. Tilanne näytti ulospäin ikävältä.

– Otin puolueen sisäisissä keskusteluissa kyllä kantaa näihin asioihin. Koin, että tein vaalikaudella kaiken mitä oli tehtävissä, mutta vaaleista ei ole valitusoikeutta.

Vaali-iltana toive läpimenosta eli viimeiseen saakka. Jossain vaiheessa näytti siltä, että toinen kausi eduskunnassa irtoaisi.

– Kyllähän sitä toivoi, että olisi tullut kannatusta ja olisin ansainnut jatkokauden, Viljanen kertaa.

Hieman lohdutusta toi se, että miehen äänimäärä kasvoi 35 prosenttia. Kevään 2015 eduskuntavaaleissa Viljanen tuli valituksi Uudenmaan vaalipiiristä tarkistuslaskennan jälkeen 2 902 äänellä. Nyt Viljanen nappasi 3 759 ääntä, mutta se ei riittänyt, sillä keskustan edustajamäärä puolittui vaalipiirissä neljästä kahteen.

Viljaselle vaalien jälkeinen elämänmuutos on ollut suuri, sillä hän kulki eduskunnassa töissä peräti 15 vuotta: Ensin kansanedustajan avustajana, sitten ryhmäkanslian työntekijänä.

Nyt tuttu työyhteisö on jäänyt taakse, ja päivät ovat täyttyneet kotitilan hommista, lypsyistä, kylvötöistä, rehunteosta ja sen sellaisesta. Viljasen suku on hoitanut uusmaalaista tilaa jo yli sadan vuoden ajan.

– Meillä on lypsykarjatila, jossa oli viime kaudella osa-aikaista työvoimaa. Jotain muutoksia täytyy nyt tehdä, Viljanen kertoo.

Viljanen uskoo, että nyt syksyn tullen hänellä on aikaa miettiä rauhassa uudelleen elämän palikoita. Edustajan työn loppuminen on tarkoittanut tietenkinmyös taloudellisia muutoksia.

Eduskunnassa Viljanen kulki kotoa käsin. Matkaa on nelisenkymmentä minuuttia suuntaansa. Sama työmatka oli jo hänen isällään, Pekka Viljasella, joka toimi kansanedustajana 1990-luvulla.

Eduskunnasta tipahtamisesta on ollut jotain myönteistäkin.

Vaalien jälkeisenä maanantaina Viljanen tuli kotiin jo puolenpäivän aikaan. Toinen Viljasen leikki-ikäisistä pojista oli vastassa eteisessä. Hän pomppi iloisesti ja hoki, että ”isä hävisi vaalit”.

– Asioilla on aina kaksi puolta, Viljanen naurahtaa.

Eivätkä vaikuttamisen paikat ole kadonneet mihinkään. Viljanen jatkaa muun muassa MTK:n valtuuskunnan puheenjohtajana. Neljän vuoden päähän hän ei osaa vielä ajatella. Aika näyttää.

– Kannustusta on tullut kyllä kovasti ja kansanedustajan hommat kiinnostavat edelleen. Aika moni on tullut sanomaan, että tällä jatkuvalla äänimäärän kehityksellä paikka irtoaa ensi kerralla sitten varmasti.

Suo­men­maan jut­tu­sar­jas­sa käy­dään läpi edus­kun­nas­ta vuon­na 2019 pu­don­nei­den keskustan en­tis­ten kan­sa­ne­dus­ta­jien kuu­lu­mi­sia.