EU-parlamentti hyväksyi murskaenemmistöllä kantansa Suomelle tärkeästä kriittisten raaka-aineiden asetuksesta – suomalaismeppien äänet jakautuivat
Euroopan parlamentti hyväksyi kantansa Suomelle tärkeään kriittisiä raaka-aineita koskevaan asetukseen murskaenemmistöllä Strasbourgissa. Sääntelyllä olisi tarkoitus muun muassa nopeuttaa strategisten kaivoshankkeiden lupamenettelyä.
Parlamentin kannan mukaisesti asetus toisi muun muassa pikakaistan strategiseksi hyväksytyille kaivoshankkeille, satsauksia korvaavien materiaalien löytämiseksi sekä kierrätykseen liittyviä tavoitteita. Tavoitteena ovat myös kumppanuudet kolmansien maiden kanssa tuonnin laajentamiseksi.
Kriittisiä raaka-aineita tarvitaan esimerkiksi elektroniikkaan, uusiutuvan energian tuotantoon ja aseisiin. Esimerkiksi sähköautojen akuissa käytetyt nikkeli ja koboltti ovat kriittisiä raaka-aineita. Useiden aineiden kohdalla Eurooppa on hyvin riippuvainen etenkin Kiinasta.
Asetuksen hyväksymiseksi vaaditaan paitsi Euroopan parlamentin myös unionin jäsenmaiden kanta. Seuraavaksi parlamentti neuvottelee lainsäädännön lopullisesta muodosta jäsenmaiden kanssa.
Erityisen kuuma aihe kriittisten raaka-aineiden sääntely on juuri Suomessa ja muualla Pohjolassa, koska niitä löytyy näiltä alueilta paljon.
Suomalaiset europarlamentaarikot ovat jakautuneet näkemyksissään, kannattavatko kaavailtua asetusta vai eivät. Heidän suhtautumisensa voi jakaa karkeasti sen perusteella, painottavatko he kotimaan ympäristöuhkia vai tarvetta Kiina-riippuvuuksien purkamiseen, Euroopan vastuuta kaivannaisten hankkimisesta ja kaivostoiminnan taloudellisia mahdollisuuksia.
Suomalaismepeistä asetuksen puolesta äänestivät perussuomalaiset Pirkko Ruohonen-Lerner ja Teuvo Hakkarainen, kokoomuslainen Henna Virkkunen, keskustalaiset Mauri Pekkarinen ja Elsi Katainen, RKP:n Nils Torvalds ja demarimepit Eero Heinäluoma ja Miapetra Kumpula-Natri.
Vastaan äänestivät kokoomuslaiset Sirpa Pietikäinen ja Petri Sarvamaa sekä vihreiden Alviina Alametsä ja Heidi Hautala. Vihreiden Ville Niinistö oli poissa paikalta, ja tyhjää äänesti vasemmistoliiton Silvia Modig.
Vastaan äänestäneen Pietikäisen mukaan kaavailtu asetus huomioi liian huonosti kiertotalouden. Hänen mukaansa suurissa hankkeissa pitäisi olla mukana huolellinen harkinta valitusoikeuksineen.
Strategiseksi katsottujen hankkeiden luvituksen pitäisi valmistua kaavaillussa sääntelyssä kahdessa vuodessa, mutta lupien myöntäminen jatkuisi yhä kansallisella tasolla. Pietikäinen kuitenkin epäilee ylioikeuteen edenneiden tapausten perusteella, että lupien epääminen osoittautuu hankalaksi.
Kyse on siis myös luvan epäämiseen riittävästä viranomaisen näyttökynnyksestä.
– Meillä ei ole riittävää kahvaa, mihin tarttua, hän havainnollistaa.
Suomessa kaivoslaki on uudistettu vastikään, ja uusi laki astui voimaan kesäkuun alussa.
Asetuksen puolustajien puheissa painottuvat tyypillisesti Kiina-riippuvuuden purkaminen, velvollisuus olla dumppaamatta kaivosteollisuuden haittavaikutuksia kehittyviin maihin sekä uudet taloudelliset mahdollisuudet.
Esimerkiksi Heinäluoma painottaa Kiina-kulmaa ja vastuun kantamista kaivannaisten hankkimisesta.
– Kyllä meidän pitää itse ratkaista nämä lupa-asiat lainsäädäntömme mukaisesti. Kun meillä on huolia siitä, miten kaivokset täyttävät ympäristövelvoitteensa, niin se on meidän käsissä. Ei siinä tarvitse vilkuilla Brysseliin, hän sanoo.
Myös rkp:läinen Nils Torvalds penää länneltä vastuuta omasta ympäristöpolitiikastaan. Torvalds katsoo, että nykyisen elämäntavan vaativat raaka-aineet ja harvinaiset maametallit on yksinkertaisesti kaivettava jostain.
– Jos meillä ei ole tuotantoketjuja, jotka varmistavat meille näitä raaka-aineita, niin tämä kulttuuri, jota olemme kohta 200 vuoden ajan rakentaneet teollisen vallankumouksen jälkeen, on aika heiveröinen.
Sekä Torvalds että Heinäluoma lähtevät siitä, että jos kotimaan lainsäädännössä on löperyyttä, lakia pitää päivittää eikä torpata EU-sääntelyä.