Euro otettiin käyttöön 20 vuotta sitten – oliko yhteisvaluutta sittenkin Suomen kannalta virhe?
Euro otettiin Suomessa ja muulla silloisella euroalueella käyttöön käteisvaluuttana tasan kaksikymmentä vuotta sitten.
Oman valuutan käyttö ei kuitenkaan loppunut vielä yhteisvaluutan käyttöönottoon 1. tammikuuta 2002. Siirtymäajalla kansallisia valuuttoja sai vielä käyttää, ja liikenteessä olikin tammi- ja helmikuussa 2002 Suomessa sekä markkoja että euroja.
Suomen Pankki lunasti markkoja Helsingissä kymmenen vuoden siirtymäajalla ja vaihtoi euroiksi vielä helmikuun 2012 loppuun. Palautumatta jäi lukuisia markkoja luultavimmin keräilysyistä, ja etenkin pennejä luultavasti siksikin, ettei muutamia satunnaisesti löytyneitä vähäarvoisia pennejä viitsitty lähteä lunastamaan kun markat oli jo vaihdettu.
Euron synty käynnistyi 1990-luvun alussa. Silloin Euroopan yhdentymiskehitys näytti antavan yhteisvaluutalle ja tiiviimmälle yhteistaloudelle mahdollisuuden ensimmäistä kertaa.
Euroopan talous- ja rahaliitto EMU käynnistyi kolmessa vaiheessa. Vuonna 1992 allekirjoitettu ja 1993 voimaan astunut Maastrichtin sopimus loi paitsi itse Euroopan unionin, myös rahaliiton. Sopimukseen kirjattiin, että yhteisvaluutta otetaan käyttöön aikaisintaan vuoden 1997 ja viimeistään vuoden 1999 alusta.
Rahaliiton jäsenyydelle kirjattiin myös periaatteet, jotka valtion oli täytettävä voidakseen liittoon osallistua. Lähentymiskriteerien mukaan hintakehityksen, julkisen talouden kehityksen, valuuttakurssikehityksen ja pitkien korkojen kehityksen tulee käyttää tietyt laskennalliset kriteerit.
Valuutansiirrot oli vapautettu Euroopan yhteisön ETY:n (EU:n edeltäjä) alueella jo 1990. Tämä oli pohjana myös EMU:lle.
Rahaliiton toisessa vaiheessa vuosina 1997 ja 1998 solmittiin vakaus- ja kasvusopimus sekä perustettiin Euroopan keskuspankki.
EMU:n kolmas vaihe olikin jo sopimus yhteisvaluutta eurosta.
Euro otettiin käyttöön tilivaluuttana jo 1999, mutta käteisvaluuttana vasta 2002. Eurosta tuli nopeasti Yhdysvaltojen dollarin ohella maailman toinen merkittävä kansainvälinen valuutta.
Eurokeskustelu oli vilkasta ympäri Eurooppaa. Joissain maissa euroon liittymisestä järjestettiin kansanäänestyksiä, mutta Suomessa menettely hoidettiin hallituksen ilmoituksella vuonna 1998.
Värikkään keskustelun jälkeen eduskunta hyväksyi hallituksen tiedonannon äänin 135–61.
Keskusta esitti menettelystä vahvaa kritiikkiä. Monet keskustalaiset olivat sitä mieltä, että euroon liittyminen olisi virhe, ja että menettely olisi pitänyt hoitaa perustuslain säätämisjärjestyksessä eli kahden kolmasosan ääntenenemmistö-vaatimuksella eduskunnassa.
Myöhemmin eurokriisi on antanut lisää pontta eurokritiikille. Argumentteja euron puolesta ja sitä vastaan on ollut näihin päiviin asti lukuisia. Euro on auttanut kansainvälistä ja Euroopan sisäistä valuuttaliikennettä, mutta myös poistanut kansallisella tasolla käteviä menetelmiä kuten devalvointimahdollisuuden.
Vuonna 2016 Helsingin Sanomien ekonomistikyselyssä enemmistö vastaajista arvioi, että eurosta on ollut Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä verrattuna siihen, että Suomella olisi oma, vapaasti kelluva valuutta.
Keskustan puheenjohtaja Esko Aho kritisoi erittäin vahvoin sanoin hallituksen menettelyä vuoden 1998 eduskuntakeskustelussa.
– EMU-päätöksestä löytyy samanlaisia valuvikoja kuin rahamarkkinoiden vapauttamisesta ja ECU-kytkennästäkin. Torjumalla neuvoa antavan kansanäänestyksen ja ajamalla tiedonantomenettelyä hallitus on osoittanut, että se pelkää kansalaismielipidettä eikä yritäkään hakea EMU-linjoilleen yleistä hyväksyttävyyttä.
– Meillä on pois käytöstä yhteisvaluutan olosuhteissa merkittävä osa niistä keinoista, joilla 90-luvun alun lamaa korjattiin, Aho varoitti.
Vuoden 1998 keskustelusta voit katsoa videon tästä linkistä.
Kansanäänestykset eurosta järjestettiin Ruotsissa ja Tanskassa. Molempien maiden äänestäjät sanoivat eurolle ei vilkkaan keskustelun jälkeen.
EU:n jäsenvaltioista seitsemässä euro ei ole käytössä, mutta niillä on velvoite liittyä euroon. Ruotsi kuuluu näihin valtioihin. Käytännössä velvoite ei näytä olevan toteutumassa lähitulevaisuudessa, ja Ruotsilla on myös argumentit velvoitteen toteuttamista vastaan.
Tanskalle velvoitetta ei ole asetettu, samoin kuin entinen EU-maa Yhdistynyt kuningaskunta neuvotteli itsensä alun perin yhteisvaluutan ulkopuolelle. Muutama maa EU:n ulkouolelta on itse ottanut euron käyttöön valuuttasopimuksen kautta (pieniä valtioita kuten Monaco ja San Marino) ja muutama maa on itse päättänyt ottaa euron yksipuolisesti käyttöön.
Euron käyttöönotto oli merkittävä tapaus myös teknisenä saavutuksena, olihan kyseessä maailmanhistorian suurin uuden rahan käyttöönotto. Sen piti onnistua kaikissa 12 maassa, 308 miljoonan ihmisen asuinalueella.
Tammikuun ensimmäisenä päivänä euroja piti olla jo valmiina pankeissa, vähittäistavarakauppiailla ja käteisautomaateissa.
Uuden valuutan alkutaivalta käytettiin myös hyväksi eri huijauksissa. Eräs väärentäjä osti kaupasta tavaraa 300 euron setelillä, jollaista ei luonnollisesti ole ollut koskaan olemassakaan.
Pankit ja kaupat olivat saaneet ensimmäiset eurot jo syyskuussa 2001. Jakelun kautta pyrittiin turvaamaan mahdollisimman sujuva siirtymä.
Siirtymäaikana sai käyttää sekä maan omaa, väistyvää valuuttaa että euroja. Siirtymäaika kesti euromaissa maiden oman valinnan mukaan korkeintaan kaksi kuukautta, myös Suomessa, ja 1. maaliskuuta eurosta tuli ainoa käypä valuutta.
Euroopan keskuspankki EKP koordinoi 15 eri seteli- ja 16 kolikkopajaa eurorahojen valmistamisessa. Vastuu painannasta oli ja on edelleen valtioilla, mutta EKP arvioi rahojen valmistuksen kriteerien toteutumisen.
Setelien tuotanto alkoi heinäkuussa 1999, ja vuoden 2002 tammikuuhun mennessä euroseteleitä oli painettu 14,89 miljardia. Yhteenlaskettu arvo seteleillä oli 633 miljardia euroa. Jos ne olisi asetettu peräkkäin, setelijono olisi ulottunut Maasta Kuuhun ja takaisin kaksi ja puoli kertaa, Euroopan keskuspankki laskee.
Myöhemmin EKP päätti tuottaa vielä 1,91 miljardia seteliä lisää.
Setelien lukumäärä euroalueella 1. tammikuuta 2002 oli 5 euron seteleitä noin 3,1 miljardia, kymmeneurosia 3,2 miljardia, kaksikymppisiä 3,4 miljardia, 50 euron seteleitä 3,2 miljardia, satasia 1,2 miljardia, 200 euron seteleitä 223 miljoonaa ja 500 euron seteleitä 371 miljoonaa.
Osa seteleistä ja kolikoista on siirretty eurojärjestelmän strategisiin varastoihin. Niillä varaudutaan odottamattomaan kysyntään. Jos nämä rahat olisivat liikenteessä, sillä olisi välitön vaikutus eurojen arvoon.
Eurokolikoita lyötiin noin 52 miljardia kappaletta. Metallia kului 250 000 tonnia. Yhteenlaskettu arvo on 15,75 miljardia euroa.
Juhla- ja erikoisrahoiksi on painettu eri versioita kahden euron kolikoista. Erikoisrahat ovat laillisia maksuvälineitä tavallisella kahden euron arvollaan, mutta eritoten keräilyarvonsa takia haluttuja, ja suuri osa niistä päätyykin jossain vaiheessa käteisliikenteestä pois yksityiskokoelmiin.
Kukin maa saa julkaista nykysääntöjen mukaan kaksi erikoisrahaa vuodessa. Suomi on julkaissut vuonna 2021 rahat Ahvenanmaan itsehallinnon satavuotisjuhlinnan kunniaksi sekä journalismin ja avoimen tiedonvälityksen kunnioittamiseksi.
Euroalueen yhteisjulkaisuja on tehty kaikkiaan neljä. Viimeisin on EU-lipun 30-vuotisraha vuodelta 2015. Tätä ennen vuonna eurosetelien ja -kolikoiden kymmenvuotistaivalta juhlistettiin 2012, kymmenvuotista valuuttaa 2009 ja 50-vuotiasta Rooman sopimusta vuonna 2007.
Suomessa on painettu vuosina 2004–2021 kaikkiaan 26 erikoiskolikkoa ja euroalueella yhteensä 317.
Suomi on painanut seuraavat erikoisrahat (lisätietoa kaikista erikoiseuroista tästä linkistä):
2021:
Ahvenanmaan itsehallinto sata vuotta
Journalismi ja avoin tiedonvälitys
2020:
Väinö Linna sata vuotta
Turun yliopisto sata vuotta
2019:
Suomen hallitusmuoto
2018:
Suomalainen saunakulttuuri
Suomalaiset kansallismaisemat – Koli
2017:
Suomalainen luonto
Itsenäinen Suomi sata vuotta
2016:
Georg Henrik von Wrightin syntymästä sata vuotta
90 vuotta Eino Leinon kuolemasta
2015:
Akseli Gallen-Kallela
Jean Sibeliuksen syntymästä 150 vuotta
2014:
Ilmari Tapiovaaran syntymästä sata vuotta
Tove Janssonin syntymästä sata vuotta
2013:
F. E. Sillanpään syntymästä 125 vuotta
Vuoden 1863 valtiopäivät 150 vuotta
2012:
Helene Schjerfbeck
2011:
Suomen Pankki 200 vuotta
2010:
Suomalainen raha 150 vuotta
2009:
Suomen autonomia 200 vuotta
2008:
Ihmisoikeuksien julistuksen 60. juhlavuosi
2007:
Suomen itsenäisyys 90 vuotta
2006:
Äänioikeuden satavuotisjuhlat
2005:
YK:n juhlaraha
2004:
EU:n laajentuminen