Eroperheiden koulukyydit eivät jousta – 11-vuotiaan Nellan arki vaikeutuu
Torniolainen Nella Uusitalo, 11 vuotta, on onnellisessa asemassa, sillä vanhempiensa erosta huolimatta hänellä on mahdollisuus asua vuorotellen sekä isän luona Tornion Arpelassa että äidin luona Tornion Vojakkalassa.
Järjestely on välttämätön, sillä Nellan äiti Jonna Könönen tekee kolmivuorotyötä hoitoalalla. Nella joutuisi olemaan paljon yksin kotona, jopa öitä, ellei hän voisi välillä asua isän uuden perheen kodissa.
Tähän saakka Tornion kaupunki on helpottanut järjestelyä myöntämällä Nellalle koulukuljetuksen Arpelan koululle molemmista osoitteista.
Sama oikeus on ollut kaikilla torniolaisilla vuoroasuvilla lapsilla.
– Se on ollut meille tosi iso asia, Könönen toteaa.
Erityisjärjestely kuitenkin lakkaa ensi vuoden alusta.
Könösen perheessä se tarkoittaa suurta epävarmuutta ja hankaluuksia arkeen.
Sama ongelma piinaa monia muitakin ympäri maan, sillä eroperheiden lasten jaettu asuminen on lisääntynyt nopeassa tahdissa.
1990-luvun alussa sosiaalitoimen vahvistamista lapsen asumista koskevista sopimuksista vain noin 1–2 prosenttia perustui vuoroasumiseen.
Viime vuonna jo 15 prosenttia perheistä päätyi avioerotilanteessa tähän ratkaisuun.
Ruotsissa peräti kolmannes erolapsista asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona.
Yhden vanhemman perheissä Suomessa kasvaa tällä hetkellä yhteensä lähes 190 000 lasta.
Sitä ei ole tilastoitu, moniko heistä asuu jaetusti molempien vanhempien kodeissa. Joka tapauksessa asia koskee tuhansia lapsia.
Tutkijat ovat Suomessa olleet erimielisiä vuoroasumisen hyödyistä ja haitoista.
Yksimielisiä ollaan kuitenkin siitä, että lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta tärkeintä on säilyttää eron jälkeen toimivat suhteet molempiin vanhempiin.
Tämä on myös lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain selkeä tavoite.
Yhden vanhemman perheiden liiton toiminnanjohtaja Heljä Sairisalo huomauttaa, että paitsi kansallinen lainsäädäntö, myös YK:n lapsen oikeuksien sopimus edellyttää lapsen edun ensisijaisuutta kaikkia päätöksiä tehtäessä.
– Jos lapsi ei voi koulukuljetuksen vuoksi asua toisen vanhemman luona, on syytä kysyä, toteutuuko lapsen etu.
Sairisalo pahoittelee sitä, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla koulukyydit hoituivat joustavasti kahdestakin osoitteesta, kunnes asia 2000-luvun puolivälissä vietiin oikeuden tutkittavaksi.
Jos lapsi ei voi koulukuljetuksen vuoksi asua toisen vanhemman luona, on syytä kysyä, toteutuuko lapsen etu.
Heljä Sairisalo
Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei kunnalla ole velvollisuutta järjestää maksutonta koulukyytiämuualta kuin lapsen virallisesta asuinpaikasta.
– Yhdellä päätöksellä kumottiin hyvä käytäntö, joka tuki kummankin vanhemman vanhemmuuden säilymistä ja vastuun jakautumista eron jälkeen, Sairisalo päivittelee ja toivoo lainsäätäjän tarttuvan viimein asiaan.
Yksinkertaisinta olisi, jos lapsi voisi virallisesti asua kahdessa osoitteessa.
Koska lapsi voi olla kirjoilla vain yhdessä paikassa, syntyy haasteita paitsi koulukuljetuksiin myös päivähoitoon.
Samoin lapsilisä maksetaan ainoastaan yhdelle vanhemmalle, eikä lapsen kanssa virallisesti eri osoitteessa asuva isä voi hyödyntää isyys- ja vanhempainlomia.
– Nämä ovat konkreettisia osoituksia siitä, ettei lainsäädäntö ole meillä pysynyt perheiden monimuotoistumisen tahdissa. Tämä asia pitää korjata, tuleva perheministeri, kansanedustaja Annika Saarikko (kesk.) toteaa.
Saarikko teki vuoroasuvien lasten koulukuljetuksista kirjallisen kysymyksen viime eduskuntakaudella.
– On tärkeää kaikin mahdollisin toimin tukea lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa, hän perustelee.
Kyse on käytännössä myös isien osallisuuden lisäämisestä, sillä edelleen yli 80 prosentilla erolapsista lähivanhempi on äiti.
Saarikko huomauttaa, että hallitusohjelmaan kirjattiin tavoitteeksi tukea perheitä erotilanteissa.
– Tarvitaan käytännön ratkaisuja. Ainakaan laki ei saisi estää lapsen ja vanhempien läheisen suhteen säilymistä.
Hallitus on sopinut 30 vuotta vanhan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain uudelleen tarkastelusta.
Siinä yhteydessä olisi luontevaa laittaa tämäkin asia kuntoon. Lakiuudistuksen etenemisestä ei tosin ole viime aikoina kuulunut mitään ainakaan julkisuudessa. Saarikko kannustaakin asiasta vastuullista oikeusministeri Jari Lindströmiä (ps.) etenemään asiassa ripeästi.
Kansanedustaja Aila Paloniemi (kesk.) huomauttaa, että taloudellisilla syillä kunnat eivät voi perustella käytäntöä tarjota koulukyytiä vain yhdestä osoitteesta.
Esimerkiksi Torniossa tätä varten oli varattu vuosibudjettiin 10 000 euroa.
– Sillä summalla kaupungin virkamiehet eivät tee edes yhtä ystävyyskuntavierailua, Jonna Könönen tuhahtaa.
Jäykistä käytännöistä kärsii eniten lapsi.
Aila Paloniemi
Paloniemi muistuttaa, että tukemalla perheitä arjen järjestämisessä ja läheisten ihmissuhteiden säilyttämisessä kunnat päinvastoin säästävät pitkällä aikavälillä.
– Jäykistä käytännöistä kärsii eniten lapsi. Säästöpaineet ovat kovat, mutta tällaiset ratkaisut eivät rahanmenoa hillitse.
Myöskään Sairisalo ei usko rahan olevan merkitsevä asia.
– Avioeroja ei ehkä edelleenkään hyväksytä. Siitä ei kuitenkaan saisi rangaista lapsia, hän sanoo.
Jonna Könönen asettelee bussipysäkillä reppua Nellan selkään.
– Kunpa järjestely olisi jatkunut vielä edes vuoden. Yläkoululainen pärjäisi jo enemmän itsekseen, hän huokaa.
Monen muun perheen kohdalla ongelma kuormittaa arkea senkin jälkeen.
Juttu on alun perin julkaistu Suomenmaan aikakauslehdessä 14.10.2016. Suomenmaan voit tilata täältä .