Yhä useampi lapsi käy puheterapiassa – "Kuntoutuksen määrä ei ole läheskään aina tarpeeseen nähden riittävää"
Jopa viidesosalla suomalaisista lapsista esiintyy jonkinasteisia puheen tai kielen kehitykseen liittyviä vaikeuksia. Valtaosalla tästä joukosta vaikeudet menevät ohi melko nopeasti varhaisten tukitoimien avulla, mutta noin joka kolmannella ne jatkuvat pidempään ja vaativat säännöllistä ja usein pitkäkestoista puheterapiaa, kertoo Oulun yliopiston logopedian professori ja Lapsenkielen tutkimuskeskuksen johtaja Sari Kunnari.
Kunnarin mukaan puheterapiassa käyvien lasten määrä on lisääntynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana. Taustalla on useita syitä. Puheterapiapalvelujen saatavuus on parantunut, koska Suomeen on perustettu paljon uusia alan yrityksiä. Etäpuheterapian yleistyminen on mahdollistanut sen, että puheterapiaan pääsee myös niillä syrjäisempien seutujen paikkakunnilla, joilla ei ole kunnallisia puheterapeuttipalveluita.
– Lisäksi yleinen tietoisuus on lisääntynyt sekä vanhempien että neuvolan, päiväkodin ja koulun henkilökunnan keskuudessa. Lapsia osataan ohjata jo hyvissä ajoin puheterapiaan, Kunnari sanoo.
Lapsi voi tarvita puheterapiaa, jos hänen puheensa on muihin samanikäisiin verrattuna hyvin vähäistä tai epäselvää tai hänellä on puheen ymmärtämisen vaikeuksia.
Puheterapiassa käyvällä lapsella saattaa olla myös esimerkiksi kehityksellinen kielihäiriö, autismi tai kehitysvamma. Lievimmillään puheterapian syy on yksittäinen äännevirhe, kuten r- tai s-äänne.
Kunnarin mukaan Suomessa on silti vieläkin lapsia, jotka eivät saa tarvitsemaansa kuntoutusta. Asiaan vaikuttavat niukat puheterapeuttiresurssit, joihin on Kunnarin mukaan Suomessa jo reagoitu lisäämällä olemassa olevien logopedian koulutusohjelmien opiskelupaikkamääriä.
Lisäksi Itä-Suomen yliopistossa alkaa syksyllä alan uusi koulutusohjelma.
Suomen Puheterapeuttiliiton puheenjohtajan Sirkku Ikonen-Hwangin mukaan puheterapiaan pääsy on hidasta koko Suomessa.
– Lisäksi kuntoutuksen määrä ei ole läheskään aina tarpeeseen nähden riittävää. Erityisesti kouluikäisten kielihäiriöisten lasten puheterapia toteutuu vain harvoin riittävässä määrin, elleivät vaikeudet ole huomattavia.
Ikonen-Hwangin mukaan puheterapiapalveluita on saatu koronapandemian aikana toteutettua kohtalaisesti. Viime kevään poikkeusolojen aikaan osa terapioista keskeytyi ja terapiajaksot saattoivat jäädä suunniteltua lyhyemmiksi. Koronarajoitukset saattoivat myös hankaloittaa puheterapeutin vastaanotolle pääsyä joillakin paikkakunnilla. Toisaalta etäpalveluiden käyttö on lisääntynyt.
Ikonen-Hwang korostaa, että puheterapiaan olisi tärkeää hakeutua heti, kun merkkejä viiveestä tai vaikeuksista arjessa havaitaan, jotta ongelmat eivät pääse pitkittymään tai monimutkaistumaan. Lievätkin vaikeudet kielessä tai kommunikaatiossa aiheuttavat herkästi suuria vaikeuksia lapsen arkeen.
– Vaikeus ilmaista itseään ja omia tunteitaan ikätovereiden tavoin voi vaikuttaa merkittävästi muun muassa sosiaalisten suhteiden rakentumiseen ja näkyä arjessa esimerkiksi erilaisina käyttäytymisen haasteina, Ikonen-Hwang kertoo.
Jos puheen tai kielen kehityksen vaikeuksiin ei puututa, seuraukset voivat Kunnarin mukaan olla kauaskantoisia ja näkyä myöhemmin elämässä muun muassa oppimisvaikeuksina, syrjäytymisenä, mielenterveyden ongelmina tai vaikeuksina työllistyä.
