Suuret muuttoliikkeet näkyvät suomalaisten geeneissä

Lähihistorian suuret tapahtumat vaikuttivat suomalaisten geeniperimään. Karjalaisten evakuointi luovutetusta Karjalasta sekä kaupungistuminen vauhdittivat väestön sekoittumista varsinkin eteläisessä Suomessa.

Helsingin yliopistossa toimivan Suomen molekyylilääketieteen instituutin tutkimus kertoo, miten väestön perimä eri alueilla muuttui 1900-luvulla.

Erityisesti yli 400  000 karjalaisen evakuoiminen näkyy geeniperimässä muualla maassa. Vaikka evakuointi tapahtui melko lyhyellä aikavälillä, se vaikutti enemmän väestön sekoittumiseen kuin 1950-luvulla alkanut maaltapako.

Tutkimusryhmä selvitti vuosina 1923–1987 syntyneiden anonymisoitujen henkilöiden perimää, määritti geneettisiä sukutaustaprofiileja Suomen sisällä vertailuryhmien avulla ja tutki muutoksia väestön geenirakenteessa viime vuosisadalla.

Geeniryhmät jaettiin ensin itä–länsi-akseliin ja erottelua tarkennettiin kymmeneen samankaltaiseen geeniryhmään, jotka nimettiin maantieteellisen sijaintinsa mukaisesti. Ryhmät ovat Länsi-Lappi, Itä-Lappi, Kuusamo, Kainuu, Savo-Karjala, luovutettu Karjala, Keski-Suomi, Lounais-Suomi, Pohjanmaa ja Kokkola.

Tutkijat selvittivät, miten nämä geeniperimät vaihtelivat 12 alueella Suomessa. Esimerkiksi karjalaisten liikkumista seurattiin selvittämällä heidän perimänsä osuutta kunkin alueen vastasyntyneissä.

–  Pohjanmaalla karjalainen sukutausta näyttää kasvaneen vahvasti sodan aikana mutta pitkälti hävinneen jo 1950-luvulle tultaessa. Toisin kävi Uudellamaalla ja Lounais-Suomessa, joissa karjalaisen perimän osuus näyttää vakiintuneen korkeammalle sota-ajan tasolle, kertoo tutkimusta johtanut apulaisprofessori Matti Pirinen.

Tutkimuksessa selvitettiin myös keskenään kaukaisimpia ja läheisimpiä geeniverrokkiryhmiä Suomessa. Etäisin pari toisistaan on Pohjanmaa ja Itä-Lappi. Pohjanmaalla on lähes yhtä suuri ero myös Kainuuseen ja Kuusamoon. Eniten yhteistä geenipohjaa on puolestaan evakuoidulla karjalaisilla suhteessa Lounais-Suomeen, Keski-Suomeen ja Savo-Karjalaan.

–  Läheinen pari on myös Keski-Suomi ja Savo-Karjala, täydentää tutkimusaiheesta juuri väitellyt Sini Kerminen.

Monilla alueilla ihmisten sukutaustat ovat monipuolisia, ja tämä geneettinen moninaisuus on kasvanut 1900-luvulla. Muutostahti kuitenkin vaihtelee eri alueilla.

Vähiten geenien sekoittumista havaittiin entisen Vaasan läänin alueella. Eniten muutoksia geeniperinnössä puolestaan näkyi Turun ja Porin läänissä, Uudellamaalla ja Hämeessä. Näillä alueilla hyvin yleisen lounaissuomalaisen alkuperän osuus pieneni yli 20 prosenttiyksikköä vuosina 1930–1980 samalla, kun muiden sukutaustojen osuus kasvoi. Vähemmän muutoksia näkyi Savo-Karjalassa ja Kainuussa.

Myös Keski-Suomessa geeniperimä oli muutostilassa, kun itäisen taustan osuus nousi läntistä suuremmaksi. Yhdessä nämä muutokset viittaavat siihen, että Suomessa on 1900-luvulla muutettu enemmän idästä länteen kuin päinvastoin.

Tilastollisen genetiikan alan tutkimuksessa oli mukana 11 ihmistä Helsingin yliopistosta, Aalto-yliopistosta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Tutkimus perustuu liki 18  500 ihmisen geeninäytteisiin, jotka on kerätty kansallisessa Finriski-tutkimuksessa. Vertaisarvioitu tutkimus on julkaistu Plos Genetics -tiedelehdessä.