Hallitus kaavailee perintö- ja lahjaveron korvaamista Ruotsin mallilla – raportin mukaan hyödyttäisi varakkaimpia
Hallituksen kaavailema perintö- ja lahjaverosta luopuminen ja sen korvaaminen niin kutsutulla Ruotsin mallilla tarkoittaisi pieniä perintöjä saavien verotuksen kiristymistä. Näin arvioidaan Kalevi Sorsa -säätiön tiistaina julkaisemassa raportissa.
Raportin perusteella perintöverosta luopuminen hyödyttäisi ennen muuta kaikkein varakkaimpia, joilla ei olisi tarvetta myydä perinnöksi saatua omaisuutta pitkään aikaan ainakaan kokonaan.
Hallitusohjelmassa todetaan hallituksen selvittävän, tulisiko nykyinen perintö- ja lahjavero korvata perityn omaisuuden luovutusvoiton verotuksella kuten Ruotsissa. Se tarkoittaa, että perinnön arvonnousuun liittyvä vero maksetaan vasta siinä vaiheessa, kun omaisuus realisoidaan.
Raportin viesti on, että perintö- ja lahjaveron nykyiset ongelmat kannattaa ratkaista, eikä koko veroa poistaa, koska sille on perusteensa.
Esimerkiksi taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD suosittaa perintöverotusta, sillä se on sen mielestä talouden tehokkuuden ja tasa-arvon näkökulmasta hyvä veromuoto.
Tällä hetkellä, jos henkilö perii vaikkapa 100 000 euron arvoisen asunnon, hän maksaa perintöveron siitä sadastatuhannesta eurosta. Asunnon myöhemmästä myynnistä ei mene pääomatuloveroa, jos sen arvo ei nouse perinnön saamisen jälkeen.
Nykylain mukaan perintövero lähisukulaisten välillä on siinä tapauksessa noin yhdeksän prosenttia.
– Ruotsin mallissa perintöhetkellä ei makseta veroa, mutta jos perijä myy sadallatuhannella eurolla perintönä saamansa asunnon, jonka edellinen omistaja on hankkinut vaikkapa 50 000 eurolla, joutuu perijä maksamaan runsaat 30 prosenttia pääomaveroa myynti- ja hankintahinnan erotuksesta, selventää raportin kirjoittanut veroasiantuntija ja Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finér STT:lle.
Pääomavero on 30 prosenttia 30 000 euroon asti ja sen ylittävältä osuudelta 34 prosenttia.
Useiden taloustieteilijöiden mielestä perintövero on talouden kannalta tehokas, koska se ei kohdistu työhön tai yrittämiseen samalla tavalla kuin jotkin muut veromuodot. Lisäksi sen kautta voi hillitä tulo- ja varallisuuseroja.
Finér on aiemmin toiminut muun muassa SDP:n eduskuntaryhmän veropoliittisena asiantuntijana.
Tilastojen mukaan jo nyt noin 60 prosenttia perinnöistä on Suomessa verovapaita, koska veroa ei tarvitse maksaa alle 20 000 euron perinnöistä. Silti valtion viime vuoden budjetissa perintö- ja lahjaveron osuus oli 900 miljoonaa euroa eli lähes miljardin.
Iso osa perintöveron koko potista kertyy pienestä määrästä hyvin arvokkaita lahjoja tai perintöjä, kuten yrityksiä tai maatiloja.
– Se on noin kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, koska vanhemmat ikäluokat ovat koko ajan varakkaampia. Oma näkemykseni on, että nimenomaan tässä tilanteessa, kun väestö ikääntyy, tämä olisi yksi tapa, jolla voisi kerätä vähän lisääkin verotuloja, Finér sanoo.
Hänen mielestään suurimmissa perinnöissä veroprosenttia voisi nostaa. Suomessa suurten perintöjen veroprosentit ovat hänen mukaansa suhteellisen alhaisia verrattuna muihin maihin, joissa perintövero on käytössä.
Vanhemmat ikäluokat ovat koko ajan varakkaampia.
Prosessipäällikkö Essi Eerola Suomen Pankista on myös sitä mieltä, että perintövero puolustaa paikkaansa osana verojärjestelmän kokonaisuutta. Hänenkin mielestään nykyisen järjestelmän ongelmia pitäisi pyrkiä korjaamaan mieluummin kuin perintöverosta luopua kokonaan.
– Perintöverotuksessa on erilaisia huojennuksia, jotka koskevat erityisesti sukupolvenvaihdoksia. Se, miten kireä perintövero on, riippuu siitä, millaista varallisuutta annetaan ja kenelle.
Perintöveron progressiivisuuden voimistamisen sijaan Eerola arvioisi ensin, ovatko nykyiset huojennukset perusteltuja ja miettisi vasta sitten, onko asteikkoa syytä kiristää.
Hänen mielestään voisi pohtia, voisiko 20 000 euron alaraja olla hieman korkeampi. Se on kansainvälisessä vertailussa alhainen, eikä sitä ole hänen mukaansa pitkään aikaan nostettu.
Perintöveron yksi ongelma Eerolan mukaan on, että se kohdistuu myös varallisuuteen, jota ei ole aina helppo tai edes mahdollista myydä.
– Asunnot on tyypillinen esimerkki, ja sitä olisi ehkä syytä enemmän miettiä. Henkilö on varakas, jos hän on perinyt arvokkaan asunnon, mutta hänellä ei välttämättä ole likvidiä (rahaksi muutettavaa) omaisuutta perintöveron maksamiseen.
Hallitusohjelman toinen uudistusajatus luovutusvoittoveron lisäksi on, että perintöveron maksuaikaa pidennetään kymmeneen vuoteen.
– Se on ilman muuta yksi järkevistä tavoista uudistaa perintöveroa.
Eerolan mukaan Ruotsin mallin yksi keskeinen ongelma on, että se kannustaa antamaan vaikkapa yrityksen perintönä seuraavalle sukupolvelle sen sijaan, että yritys myytäisiin eteenpäin.
– Kokonaistaloudellisesti varat eivät ole tuottavimmassa mahdollisessa käytössä, kun yritys kannattaa jättää verotuksellisista syistä perintönä ennemmin kuin myydä sellaiselle, jolla olisi paremmat edellytykset hoitaa sitä.
Suomen nykyinen perintöverojärjestelmä ei aiheuta tällaista lukitusvaikutusta Eerolan mukaan sen vuoksi, että siinä vaiheessa, kun varallisuutta annetaan perinnöksi, sen aikaisemmin muodostunut arvonnousu jää verottamatta.
Eerolan mielestä Ruotsin mallin sijaan voisi ajatella, että aina kun omaisuutta jätetään perintönä, sitä kohdeltaisiin samalla tavalla varallisuuden luovutuksena kuin muutakin omaisuuden myyntiä.
– Eli jos olen ostanut osakkeita kymppitonnilla ja jätän ne perinnöksi, kun niiden arvo on 15 000, siinä realisoituu 5 000 euroa luovutusvoittoa ja se verotetaan siinä vaiheessa, kun se jätetään perinnöksi eikä vasta sitten kun perinnön saaja aikanaan itse myy perinnön. Näin lukitusvaikutus poistuisi kerran sukupolvessa.
Kalevi Sorsa -säätiön raporttiin on koottu lukuisia keinoja, joilla nykyistä perintöveroa voisi parantaa. Finérin mukaan kohtuullista esimerkiksi olisi, että perintöveron joutuu maksamaan vasta, kun omaisuuden saa hallintaansa.
– Tällä hetkellä joissakin tilanteissa perintöveron voi joutua maksamaan, vaikka omaisuutta ei saa hallintaansa. Tyypillisin tilanne on, jos perii puolet vanhempien asunnosta ja leski jää asumaan siihen.
Toiseksi pitäisi tukkia porsaanreikiä. Perintöverossa on edelleen huojennuksia, joiden vuoksi suurissa perinnöissä veroprosentti jää selvästi alemmaksi kuin pienissä. Sellainen on esimerkiksi Eerolankin mainitsema sukupolvenvaihdoshuojennus.
Verotuskäytäntöä tulisi myös yhtenäistää muun muassa metsäomaisuuteen liittyvissä perinnöissä, jotta saman arvoisesta perinnöstä tai lahjasta maksettaisiin saman verran veroa. Nykyisin voi olla osittain sattumanvaraista, kuinka suureksi perintövero lopulta nousee sen mukaan, miten omaisuus on arvostettu.
Tämä vaikuttaa osaltaan siihen, miten oikeudenmukaiseksi ja hyväksyttäväksi perintövero koetaan.