Droonit järisyttävät sodankäyntiä – ulkomailla ollaan täysin kujalla, sanovat ukrainalaiset
Sodan kylmät kasvot ovat Ukrainassa muuttuneet radikaalilla tavalla reilut kolme vuotta jatkuneen Venäjän laajan hyökkäyksen aikana.
Siinä missä sodan alkupuoli vielä muistutti menneen maailman sotia tankkeineen, tykistöiskuineen ja juoksuhautoineen, nyt sotaa käydään pääasiassa kauko-ohjattavilla, räjähteillä lastatuilla fpv-drooneilla, joita kauko-ohjataan virtuaalilasien avulla.
Droonit aiheuttavat nyt jopa 70–80 prosenttia rintaman tappioista. Suomessakin ollaan hiljaa heräämässä muuttuneeseen tilanteeseen.
Eduskunnan puolustusvaliokunta katsoo tällä viikolla julkaistussa puolustusselontekoa koskevassa mietinnössään, että Puolustusvoimien on laitettava droonisodankäyntiin merkittävästi lisää resursseja.
Puolustusvoimissa ei edes kouluteta varusmiehiä käyttämään drooneja vihollisen tappamiseen, kertoi Ilta-Sanomat huhtikuussa.
Rintaman ulkopuolella pitkän kantaman droonit ovat järisyttäneet myös strategisen tason sodankäyntiä.
Ukrainan kaupungit ovat Venäjän jatkuvien Shahed-hyökkäysten kohteena, ja viikon takaisessa uskaliaassa droonioperaatiossa Ukraina vaurioitti merkittävää osaa Venäjän strategisista pommikoneista, jotka ovat terrorisoineet Ukrainan kaupunkeja.
Ulkomailla on jääty auttamattomasti jälkeen droonisodankäynnin kehityksestä, kertoo Kiovassa vierailleelle STT:lle droonien parissa työskentelevä ohjelmistoinsinööri Roman, 43. Hän tajusi tämän käytyään alan messuilla Saksassa aiemmin tänä vuonna.
– Kun näin heidän drooninsa, ne näyttivät olevan neljä askelta meistä jäljessä, Roman kertoo, käyttäen esimerkkinä erästä droonejaan esitellyttä taiwanilaisyhtiötä.
Kun Roman kysyi ulkomaisilta kehittäjiltä, miten heidän drooniinsa pitäisi kiinnittää räjähde, eivät ulkomaalaiset osanneet vastata.
– Sanon heille: kehittäkää drooninne alustana, jossa on yksinkertainen linkki droonivartaloon, ja lisätkää kaukosäätimeen jonkinlainen liipaisin. He sanovat, että teemme sen seuraavaan versioon ja kehitämme pudotusmahdollisuuden. Ei näin! Tehkää avoin alusta, ja pienemmät yhtiöt tekevät sille erilaisia pudotustapoja, jotka käyttävät droonianne, hän läksyttää.
Ulkomaalaiset valmistajat olivat Romanin mukaan muutenkin kujalla taistelukentän tarpeista, ja monia valmistajia näyttivät kiinnostavan enemmän pizzojen kotiinkuljetus kuin sota.
– Kun palasin Ukrainaan, oli hyvin jännä tunne tajuta, että me olimme drooniteknologian huippua. Meidän kannattaa ostaa eurooppalaisilta lähinnä osia kuten moottoreita, akkuja ja antureita.
Samansuuntaisia havaintoja on tehnyt STT:n Kiovassa tapaama Airlogix-valmistajan liiketoiminnan kehitysjohtaja Dmytro Pjatrin, 26.
Hänen mukaansa muualla Euroopassa puolustusalan hankinnat ovat aivan liian hitaita nykyaikaiseen sodankäyntiin. Hän mainitsee esimerkkinä ystävänsä firman, joka esitteli sotilaskäyttöön kehitettyä drooniaan alan messuilla Pariisissa.
– Kysyin, kauanko he ovat käyttäneet sen kehittämiseen, ja he sanoivat, että noin kuusi vuotta. Onko sitä testattu tai toimitettu asevoimille? He sanoivat että ei, sertifikaatioprosessi on vielä kesken. Minun näkökulmastani sellainen on jo vanhentunutta teknologiaa, Pjatrin sanoo.
– Jos et muuta järjestelmiäsi ja teknologioitasi sanotaan kolmen kuukauden välein, tulet ennen pitkää häviämään, koska vihollinen ei estä teknologioitaan edistymästä, ja he myös kehittyvät.
Pjatrinin mukaan länsimailla on paljon opittavaa Ukrainalta siitä, miten uutta teknologiaa voidaan kehittää ja ottaa käyttöön taistelukentällä nopeasti.
Turvatoimia ukrainalaisten droonivalmistajien ympärillä on yleisesti tiukennettu. Siinä missä aiemmilla Ukrainan-matkoilla STT pääsi vierailemaan valmistajien työpajoilla, nykyään toimittajia ei enää päästetä tuotantolaitoksiin.
Roman työskentelee yhdelle alan merkittävimmistä yhtiöistä. Se ei ole ukrainalaisinsinöörin oikea nimi, joka on STT:n tiedossa. Venäjän Shahed-lennokeilla tekemät jatkuvat hyökkäykset pääkaupunkiseudulle ovat tehneet droonivalmistajan työn niin vaaralliseksi, ettei hän uskalla esiintyä omalla nimellään artikkelissa.
– Shahed on terrorismin työkalu. Niillä ei hyökätä sotilaskohteisiin, vaan ne kohdistuvat kaikkialle ukrainalaisten stressaamiseksi. Jossain määrin ne toimivat, sillä ihmiset ovat turhautuneita aina seuraavana päivänä, Roman kertoo.
Hän esittelee Shahedin kappaletta, joka putosi joulukuussa hänen autonsa katolle, kun ilmatorjunta tuhosi lennokin hänen työpaikkansa yllä. Alun perin Iranissa suunniteltu Shahed on pohjimmiltaan yksinkertainen laite, mutta Venäjä kehittää sitä jatkuvasti.
Uudemmissa Shahedeissa esimerkiksi käytetään ukrainalaisia sim-kortteja, jotka auttavat venäläisiä tekemään iskuja maahan.
Sodassa käytetyn teknologian viime kuukausien trendejä on ollut niin kutsuttujen valokuitudroonien yleistyminen rintamalla. Rintamalta on levinnyt sosiaaliseen mediaan kuvia ja videoita, joissa ukrainalaisia peltoja peittävät droonien jälkeensä jättämä valokuitukaapelit hämähäkinseitin lailla.
Valokuitudroonit ovat radiohäirinnälle immuuneja lentäviä fpv-drooneja, joita ohjataan niiden kantamasta kelasta lasketun kaapelin kautta. Erityisesti Venäjän käyttäminä yleistyneiden droonien torjuntaan ei ole toistaiseksi kehitetty tehokasta keinoa, joka olisi vielä yleisessä käytössä.
– Torjuntadrooni, joka tuhoaa fyysisesti valokuitudroonin, olisi uskoakseni loogisin ratkaisu tähän pulmaan. Tällaisessa ongelmassa olisi apua tekoälystä, arvioi Pjatrin.
Tällaisen torjuntajärjestelmän kehittämiseen menee kuitenkin aikaa. Droonit lentävät kohteeseensa nopeasti, joten myös torjuntakeinon olisi oltava nopea ja mieluiten automaattinen.
Toistaiseksi venäläisillä on selvä etulyöntiasema valokuitudrooneissa, ja ukrainalaiset pyrkivät kirimään heitä kiinni, arvioivat ukrainalaiset STT:lle.
– On tunnustettava, että venäläiset tekevät niitä tuotteliaammin kuin me, koska he keksivät nämä valokuitudroonit. Nyt me olemme matkalla kohti tilanteen tasoittamista meidän ja venäläisten välillä, arvioi Volodymyr Tsuhai, 40.
Tsuhai on Ukrainan valtion hankintaviraston kehittämän Dot Chain System -järjestelmän tuotejohtaja, jonka työnä on helpottaa droonien ja muiden varusteiden toimituksia niitä tarvitseville sotilasyksiköille.
Kesällä Tsuhain tiimi julkaisee ukrainalaissotilaiden käyttöön verkkokaupan, jossa he voivat tilata tarvitsemiaan työkaluja suoraan hyväksytyiltä valmistajilta.
– Sodan voittaa se puoli, joka löytää halvempia massatuotantoratkaisuja, eli drooneja jotka pystyvät vaurioittamaan ohjuksia, tankkeja ja hyvin kalliita asejärjestelmiä. Siksi meidän on löydettävä innovatiivisia ratkaisuja tämän ympärille, Tsuhai sanoo.
Venäjä aikoo valmistaa kuluvan vuoden aikana kaikkiaan 2 miljoonaa fpv-droonia sotaa varten, arvioi Ukrainan ulkomaantiedustelu Kyiv Independentin mukaan.
Toukokuun päivä on tuulinen ja aurinkoinen, kun STT vierailee kiovalaisella aukiolla, jossa droonivalmistaja Vyriy testaa tuotteitaan. Testilentoa ohjaava teknisen tuen insinööri Denys Tsynitskyi, 24, esittelee toimittajille droonia, joka näyttää keskeneräiseltä prototyypiltä. Sillä ei ole kuorta, ja virtapiiri on paljaana.
Kyse on kuitenkin täysin valmiista droonista, Tsynistkyi kertoo.
– Tämä on linjatuote, tällaisina ne lähtevät rintamalle. Se ei oikeastaan tarvitse kuorta, koska se lentää vain yhteen suuntaan, pilotti kertoo itsetuhodrooniksi tarkoitetusta aseesta, johon lastataan rintamalla räjähde ennen sen viimeistä lentoa.
Tarkoituksena on tehdä droonista mahdollisimman edullinen, ja kuori olisi ylimääräinen kuluerä.
– Ukrainalla ei ole sellaista ylellisyyttä, että se voisi valmistaa kalliita aseita. Ukraina valmistaa edullisia, mutta tehokkaita aseita, Tsynitskyi jatkaa.
Rintamalla sotilaat haluavat usein muokata droonia omiin tarkoituksiinsa.
– Jotkut haluavat vaihtaa kameran, toiset ohjelmiston, kolmannet jopa kiinnittää siihen räjähteen niin, että se olisi mahdollista pudottaa ja droonista saisi monikäyttöisen. Se on yksi syy, miksi droonin sisäosat ovat näkyvissä, jotta sitä olisi helpompi muokata tarpeen vaatiessa.
Vyriyllä on mallistossaan myös valokuitudrooneja ukrainalaissotilaiden käyttöön. Vyriyn perustajiin kuuluva Dmytro Babenko, 26, esittelee STT:lle yhtiön räjähteellä varustetavaa valokuitudroonia, jonka kantama on 10 kilometriä. Valokuitu lasketaan droonin perään kiinnitetystä kelasta, joka muistuttaa hieman ampiaisen pistintä.
– (Valokuitudrooneissa) Ukraina on vähän venäläisiä jäljessä, mutta yritämme saavuttaa heitä. Venäläiset uskoivat valokuitudrooneihin ensimmäisinä, sanoo Babenko.
Babenkon mukaan myös Ukrainalla oli prototyyppejä valokuitudrooneista jo vuonna 2022, mutta konseptiin ei tuolloin uskottu. Venäläiset sen sijaan tekivät siitä prioriteetin ja laajensivat hyvin nopeasti niiden tuotantoa. Se on kostautunut Ukrainalle.
10 kilometrin mallien lisäksi Venäjä käyttää jo taisteluissa 20–30 kilometrin päähän yltäviä valokuitudrooneja, jollaisia Ukraina vasta kehittää.
Mitä Suomen ja muiden länsimaiden pitäisi oppia Ukrainalta droonisodasta ja sen tulevaisuudesta?
– Tärkeintä on ymmärtää sodan talous. Droonin pitää olla halpa, halvempi kuin vastustajan ratkaisu ja halvempi kuin kohde, jonka drooni tuhoaa, Babenko sanoo.
– Mielestäni tekoäly on droonien tulevaisuutta. Liikumme siihen suuntaan. Drooneista pitää tehdä mahdollisimman autonomisia, jotta niitä olisi mahdollisimman helppoa käyttää. FPV-droonien ongelma on se, että niitä on erittäin vaikea ohjata, hän jatkaa.
Läpimurtoja nähdään myös taistelukenttien parvioperaatioissa, eli useamman kuin yhden droonin yhteistyössä.
– Ennustan, että jo tänä vuonna saadaan toimivia ratkaisuja drooniparville, Babenko arvioi.
Tuleeko läpimurto ukrainalaisilta vai venäläisiltä?
– Olemme nyt hyvin lähellä toisiamme ja edistymme siinä asiassa. Ei voi sanoa, kuka onnistuu ensimmäisenä.
Myös alalla työskentelevän Romanin mukaan droonisodan tulevaisuutta ovat muun muassa parvioperaatiot. Miehittämättömiä järjestelmiä käytetään jatkossa entistä enemmän myös maan pinnalla, vaikka maadroonit eivät hänen mukaansa olekaan vielä löytäneet paikkaansa Ukrainan sodassa.
– Maailma tulee muuttumaan paljon lähikuukausina ja -vuosina. Jotka eivät tätä ymmärrä, joutuvat silti kohtaamaan tämän faktan.
Ilmassa lentävien droonien avulla Ukraina on käyttänyt menestyksekkäästi myös meridrooneja Venäjän Mustanmeren laivastoa vastaan. Toistaiseksi vähemmälle käytölle ovat jääneet maan pinnalla kulkevat droonit, joiden käyttö rintamalla on monimutkaisempaa.
Itsenäisesti toimiva maadrooni tai robotti olisi moninkertaisesti mutkikkaampi suunniteltava kuin ilmassa toimiva itsenäinen drooni, arvioi maadrooneja valmistavan SkyLab-yhtiön toimitusjohtaja Jevheni Rvatshov, 40.
– Se on vaikea tehtävä, koska robotin hinta nousee silloin paljon. On erittäin vaikea tehdä rintamalla toimivaa systeemiä, kun rintamalinja ja olosuhteet muuttuvat koko ajan, eli se ei toistaiseksi toimi yhtä hyvin kuin ihmisen ohjaamana. Taivaalle on helpompi tehdä autonomisia drooneja, koska ilmassa ei ole mitään esteitä.
Sky Lab valmistaa muun muassa miinanlaskentaan sopivaa Sirko-maadroonia, jonka toimintaa esiteltiin STT:lle Kiovassa.
Vieraille planeetoille lähetettävää mönkijää muistuttava laite pystyy kantamaan noin 200 kilon lastia, ja sitä voidaan käyttää myös kuljettamaan esimerkiksi ruokaa tai ammuksia sotilaille rintamalla peräkärryllä. Droonia voi käyttää myös miinanraivaukseen.
Erillisellä rakettimoduulilla se voi laukaista räjähteitä sisältävän putken, joka raivaa miinakentän läpi suoran polun jalkaväelle. Rakettimoduulin avulla droonia voidaan käyttää myös hyökkäysaseena, mutta näitä arkaluontoisempia toimintoja ei toimittajille esitellä.
Maadroonien käyttöä Ukrainassa rajoittaa niiden hinta. Vaikka Sirko on kevyt ja helposti kuljetettava malli, joka ei kestä esimerkiksi jalkaväkimiinan räjähdystä, sen hinta on silti noin 13 000 euroa. Samalla hinnalla saa monta lentävää droonia, joiden kappalehinnat ovat satoja euroja.