Kirjat | Heikki Hasu opetti Urho Kekkosta hiihtämään – myös Veikko Lavi avitti poliittisella uralla
Viime vuonna 99 vuoden korkeassa iässä edesmennyt Heikki Hasu tunnettiin ehkä parhaimmin urheilu-urastaan, mutta hän oli myös poliitikko. Voisi sanoa, että ennen kaikkea yhteiskunnallinen vaikuttaja.
Hasu oli viimeisinä vuosinaan paitsi vanhin elossa ollut olympiavoittaja, myös viimeinen elossa ollut keskustan edeltäjän maalaisliiton kansanedustajana toiminut henkilö.
Heikin miniä, filosofian tohtori Johanna Hasu on kirjoittanut apestaan hiljattain julkaistun elämäkerran. Hypäten maailmalle, hiihtäen kotiin -teos (Reuna 2026) kertoo kattavasti Heikki Hasun elämästä, jossa hiihto, maatalous ja politiikka muodostivat toisiaan tukevan kokonaisuuden. Ensisijaisesti hän piti itseään maanviljelijänä.
Heikki Hasu itse puhui talonpojan elämäntavasta. Urheilua harrastettiin tilan töiden ehdoilla. Kesää varten nostettiin eräänä talvena jäätä oikein urakalla, ja sittenpä vain piti hiihtää kipeällä selällä Salpausselän kisoissa.
Teoksen sitaatit etenkin Hasun ajalta Maaseudun Nuorten Liiton (MNL, nykyinen Suomen Keskustanuoret) johdossa avaavat hänen kokonaisvaltaista poliittista ajatteluaan.
Hasu toimi nuorisojärjestön varapuheenjohtajana 1953–1959 ja puheenjohtajana 1960–1964.
Toisin kuin moni urheilusta hullaantuva, Hasu näki alkiolaisesti henkisen kasvun merkityksen.
– Urheilu on vain keino, jonka avulla ihminen koettaa kasvattaa itseään, Hasu kirjoitti vuonna 1950 MNL:n Kyntäjä-lehdessä.
– Tällöin ei kuitenkaan saa rajoittua yksipuolisesti vain ruumiinsa kouluttamiseen. On huolehdittava myös henkisten ominaisuuksiensa kehittämisestä. Siksi tarvitaan myös henkisiä harrastuksia, joiden avulla nuoret voivat hioa älyään.
Maalaisliitto ja nuorisojärjestö osasivat kyllä hyödyntää omaa poikaansa. Urheilusankari ei ollut pelkkä pystymetsästä napattu julkkisehdokas, vaan syvällisesti aatteensa tunteva juureva maalaisliittolais-keskustalainen.
MNL markkinoi tapahtumiaan Hasulla, ja Urho Kekkosen presidenttikampanjoissa Hasu ja muutamat muut urheilijat vetosivat suorilla viesteillä urheiluväelle ehdokkaansa puolesta.
Myös nuorisolle nuorisojohtaja Hasu osoitti Kekkosen tukikirjeen omissa nimissään.
Nuorisojohtajana Hasu oli vaikuttamassa yliopistojen sijoittamiseen maan eri osiin. Kulttuuri- ja sivistyskysymykset olivat lähellä hänen sydäntään pitkin eduskuntakausia 1962–1966 ja 1967–1970. Hän piti ääntä myös sosiaalisista kysymyksistä, puolusti peruskoulu-uudistusta ja sosiaalisia uudistuksia.
Kymenlaaksolainen Hasu muisti aina oman alueensa kysymykset, mutta tuki myös muita syrjäisempiä alueita näille tärkeissä asioissa. Paikallispolitiikassa Hasu vaikutti pitkään, ensin Sippolan ja kuntaliitoksen jälkeen Anjalankosken asioissa. Nykyään Anjalankoski on osa Kouvolaa.
Presidentin valitsijamiehenä Hasu oli 1956, 1962 ja 1968.
Vuoden 1956 vaaleissa on jäänyt ikuiseksi arvoitukseksi, kuka SDP:n K. A. Fagerholmin leiristä loikkasi Kekkosen taakse. Molemmilla piti viimeisellä kierroksella olla takanaan tasan 150 valitsijamiestä, mutta Kekkonen voitti vaalin lopulta äänin 151–149.
Tuolloin tasavallan presidenttiä ei valittu suoralla kansanvaalilla vaan valitsijamiesmenettelyllä.
Vuoden 1956 vaalin ratkaisijasta Heikki Hasulla oli teoksen mukaan aina selvä vastaus.
– Minähän se olin, ettekö tyä nyt ymmärrä?
Toden totta, ilman muuta Kekkonen tarvitsi Hasun äänen tullakseen valituksi.
Ensimmäisiä linnan juhliaan 1956 Hasu jännitti. Presidentti Kekkonen ehkä näki tämän, ja päätti vapauttaa tunnelman puhumalla rennosti.
– Tässähän on se Heikin kulta, Kekkonen sanoi kätellessään Heikin Marjatta-vaimoa.
Vaikka Kekkonen oli kova urheilumies, ja muistetaan edelleen myös kovana hiihtäjänä, Hasulla oli presidentille opetettavaakin.
Hasu näytti erään hiihtoretken aikana Kekkoselle erilaisia tekniikoita. Hasu opetti UKK:lle, että jäällä hiihtäessä ei pidä tehdä tavallista tasatyöntöä vaan sauvat kannattaa laittaa tiukasti kainaloon, ja itse käydään kyykkyyn. Sauvojen ollessa tietyssä kohdassa tulee tehdä terävä työntö.
Kekkonen oli Hasun mukaan nopea oppimaan.
Hasua oli jäänyt harmittamaan, ettei hän päässyt aikanaan opiskelemaan musiikkia. Hän ajoi musiikkiopistojen toiminnan vahvistamista alueellisesti, jotta tulevat polvet saisivat oppia asiassa.
Ehkäpä omaa harmitusta kompensoi myös yhteys laulaja-lauluntekijä Veikko Laviin, joskin yhteys taisi tulla enemmän urheilupuolelta. Lavi oli mukana tukemassa Hasun valintaa eduskuntaan. Lavikin oli jonkin aikaa mukana keskustan toiminnassa myöhemmin.
Heikki Hasu oli syntynyt 21. maaliskuuta 1926. Hän siirtyi ajasta ikuisuuteen 5. huhtikuuta 2025 hieman sen jälkeen, kun oli täyttänyt 99 vuotta. Keväällä tuli kuluneeksi sata vuotta Hasun syntymästä.
Urheilu-urallaan maastohiihdossa ja yhdistetyssä Hasu saavutti kaksi olympiakultaa, MM-kullan sekä olympia- ja MM-hopeat. Hän edusti Myllykosken Kilpa-Veikkoja.
Hasua on kuvattu sovittelevana ja erilaisia näkemyksiä suvaitsevana henkilönä. Maalaisliitto-keskustassa hän ymmärsi muita paremmin toisten puolueiden näkökohtia, eikä sulkenut lähtökohtaisesti minkäänlaista yhteistyötä pois laskuista. Samalla hän osasi ilmaista kantansa vahvasti ja ajaa tärkeinä pitämiään asioita, joihin oli syvällisesti perehtynyt. Puhujamatkoilla ja maataloustöiden ohessa hänellä oli tapana miettiä yhteiskunnallisia asioita, mistä varmasti jalostui hyvin perusteltuja, syvällisiä näkemyksiä.
Johanna Hasu: Hypäten maailmalle, hiihtäen kotiin – Heikki Hasu. Reuna 2026, 383 s.