Lukijalta: Kotihoidon arvostus on osa vastausta työn murrokseen
Tekoäly korvaa lähivuosina osan rutiinityöstä. Ainakin alkuvaiheessa tämä nostaa työttömyyttä, kun kaikkia ei voida suoraan siirtää uusiin tehtäviin.
Siirtymä vaatii rinnalleen vahvaa täydennyskoulutusta, uudenlaista ajattelua hoivasta ja keinoja pitää ihmiset mukana. Kehitys ei ole enää tulevaisuuden ennuste vaan tämän hetken todellisuus, johon yhteiskunnan on vastattava.
Kokoomuksen ajattelussa näky tässä näköalattomuutta. Puolue on esittänyt kotihoidon tuen lakkauttamista, vaikka työn murros olisi juuri nyt syy vahvistaa perheiden valinnanvapautta, ei kaventaa sitä.
Mitä tapahtuu, kun yhä suurempi osa perinteisestä työstä automatisoituu? Millaista työpanosta ihmisiltä tarvitaan silloin? Pelkkä aktiivisuusvaatimus ei vastaa näihin kysymyksiin.
Tarvitaan laajempi näkemys siitä, mihin tulevaisuuden työ voi syntyä. Se ei ole vain koodaamista tai teknologiaa. Se voi olla myös hoivaa. Keskusta onkin jo aiemmin esittänyt satsauksia perhehoivaan ja sama ajattelu sopii nyt myös kotivanhemmuuteen.
Keskustalla on mahdollisuus vastata työn murrokseen inhimillisesti ja konkreettisesti. Vastaus rakentuu kolmesta osasta.
Ensinnäkin ihmiset on pidettävä mukana muutoksessa. Osaamisen päivittämiseen kannustaminen ei voi jäädä puheen tasolle, vaan sen tueksi tarvitaan todellisia koulutuspolkuja ja rahoitusta.
Toiseksi työttömyysturvan on kannustettava aktiivisuuteen. Vastikkeellisuus on tapa pitää ihmiset mukana ja toimintakykyisinä myös työttömyyden aikana. Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia siitä, että ihmiset pystyvät palaamaan työelämään, kun uusia mahdollisuuksia avautuu.
Kolmanneksi perheille on annettava aito valinnanvapaus niin perhehoivan, kuin lastenhoidon muodosta. Tässä kohtaa keskusta voisi tehdä ratkaisun, joka on sekä inhimillinen että taloudellisesti perusteltu: kotivanhemmuuden tunnustaminen työksi.
Miksi emme maksaisi vanhemmalle siitä, että hän hoitaa lastaan kotona? Malli voisi olla yksinkertainen: 600 euroa kuukaudessa lasta kohden, rinnastettuna palkkaan sosiaalietuuden sijaan.
Kunnallinen päivähoitopaikka maksaa keskimäärin noin 1 200 euroa kuukaudessa. Kotihoidon tukeminen nykyistä vahvemmin tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi kuin nykyinen järjestelmä.
Tällä olisi myös toinen hyöty. Lapsen ja vanhemman kiintymyssuhde rakentuu varhaisina vuosina. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on puhunut tästä pitkään.
Lapsen etua ei voi heittää markkinaliberalismin alttarille. Kotihoidon vahvempi arvostus tukisi siis samalla lasten hyvinvointia.
Yhdessä nämä ratkaisut ohjaavat aktiivisuuteen. Ne antavat ihmisille mahdollisuuden kehittää osaamistaan ja valita oma tapansa toimia.
Työn murros ei ole uhka, jota vain siedetään. Sitä tulee käsitellä tilaisuutena miettiä etukäteen, millaisen yhteiskunnan haluamme rakentaa. Keskustan tehtävä on tarjota tähän vaihtoehto, joka pitää ihmiset mukana muutoksessa ja antaa perheille oikeuden valita.
Johanna Karjula
Kansanedustajaehdokas Oulu, kesk.
Oulun kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja
kaupunginvaltuutettu
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/