Asiantuntijat eivät niele poliitikkojen perustuslakikritiikkiä

Politiikan ja valtiosääntöoikeuden asiantuntijat kummeksuvat muodikasta tapaa syyttää poliittisten päätösten riittämättömyydestä perustuslakitulkintoja.

Elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.) sanoi Asianajajapäivässä perjantaina, että perustuslain kapea-alaiset tulkinnat hämmästyttävät häntä. Rehn sanoi myös, että perustuslain keskinäisiä normeja pitäisi pystyä soveltamaan kunkin ajan haasteiden maisemaa vastaan.

Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen Helsingin yliopistosta ihmettelee nykyhallituksen edustajien kommentteja siitä, että perustuslaki tai sen tulkinnat olisivat rajoittaneet poliittisia päätöksiä. Hänelle puheet näyttäytyvät yrityksenä saada oma päätöksentekokyvyttömyys näyttämään muiden syyltä.

– Eihän nyt perustuslaki ole kovin paljon voinut olla lainsäädäntötyön esteenä, kun Juha Sipilän (kesk.) hallitus ei ole vielä kovin montaa lakiesitystä saanut aikaankaan, Ojanen sanoo.

Ojanen itse lukeutuu valtakunnan arvostetuimpiin perustuslakiasiantuntijoihin. Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajan Markku Jokisipilän mukaan perustuslain tai sen tulkinnan syyttämisestä on tullut selvästi uusi tyyli politiikkaan ja sen liepeille.

– Esimerkiksi Kimmo Sasin (kok.) viesti oli aiemmin melko samanlainen. Hänenkin mukaansa perustuslaki estää tekemästä sellaista lainsäädäntöä, mitä vaihtuvat tilannevaatimukset edellyttäisivät, Jokisipilä sanoo.

Ojanen uskoo, että perustuslakitulkintojen alituinen syyttely rapauttaa uskottavuuden perustuslakivaliokunnan työltä. Valiokunnassa istuu poliitikkoja, jotka kuulevat päätöksissään asiantuntijoita.

Hän uskoo, että nykymenolla perustuslaillinen arviointi siirtyy jonkinlaiseen tuomioistuinkäytäntöön.

– Olen miettinyt, olisiko tämä näin surutonta perustuslain ruttaamista, jos päätökset tulisivat jonkin tuomioistuimen suunnasta, Ojanen sanoo.

Molempien tutkijoiden mukaan perustuslain ajatuksena on pyrkiä takaamaan jatkuvuus ja oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen lainsäädäntötyössä. Ojasen mukaan perustuslaki ei kuitenkaan estä esimerkiksi leikkauspolitiikkaa vaan sen, että ne eivät voi kuormittaa kohtuuttomasti jotakin tiettyä ryhmää.

– En keksi lähivuosilta muita esimerkkejä perustuslakivaliokunnassa kaatuneista lakiehdotuksista kuin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ja tehokkaan katumisen.

Jälkimmäisen ongelmana oli se, että se olisi suosinut mielivaltaisesti ulkomaille tulojaan jemmanneita ihmisiä. Perustuslaki kieltää myös jonkun ihmisryhmän suosimisen, Ojanen sanoo.

Jokisipilä löytää huolestuttavia esimerkkejä siitä, kun poliittisten tai taloudellisten suhdanteiden nojalla aletaan peukaloida maan perustuslakia. Tällaista tosin kukaan ei ole vielä Suomessa suoraan esittänyt, vaikka kritiikki tulkintoja kohtaan on yleistynyt.

– Jos katsotaan 1900-luvun Euroopan historian dramaattisempia kohtia tai vaikeimpia aikoja, niin yhtenä tunnusmerkkinä on se, että perustuslakiin on lähdetty puuttumaan tai jopa korvaamaan se poliittisten vaatimusten takia. Historiallisesti katsoen se on ollut huono tie.

Myös professori Ojasen mukaan juuri taloudellisesti ja poliittisesti huonot ajat ovat niitä, jolloin testataan maan todellista kykyä noudattaa perustuslakiaan.