”Asiakkaille pitää välillä myydä eioota” – Maakuntia jäytävä työvoimapula uhkaa jo talouskasvua
– Ennen oli käytäntö sellainen, että miehet tulivat kysymään yrityksestä töitä. Nykyään tilanne on kääntynyt niin, että yrittäjä kyselee epätoivoisesti miehiä töihin. Mutta ei vaan tahdo millään löytää.
Paltamolainen metallialan yrittäjä Martti Järvelä puhuu asiasta kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä.
Osaavasta työvoimasta on pulaa koko maassa. Kainuun tilanne on tuoreen ammattibarometrin mukaan kaikkein vaikein yhdessä Pohjois-Savon ja Pirkanmaan kanssa.
Järvelän kiteytys kuvaa ongelmaa, mikä vallitsee pahiten työvoimapulasta kärsivien alueiden yrittäjien keskuudessa.
– Puskaradio on firman paras mainospaikka, ja puhelin soi jatkuvasti. Yhteydenottoja tulee suurista firmoista satunnaisiin ohikulkijoihin asti.
– Töitä olisi kyllä tarjolla, mutta tekijöitä ei. Asiakkaille pitää välillä myydä eioota, kun ei ole takeita siitä, pystytäänkö tilaus hoitamaan ajoissa perille, hän tuskailee.
Korsun Teräs Oy on ollut Martti Järvelän ja hänen Aila-vaimonsa elämäntyö jo reilun kahden vuosikymmenen ajan.
Kauhoja, laattoja, levyjä, alipainepöytiä ja monia muita raskaita metalliartikkeleita toimitetaan ympäri Suomen. Ja välillä jopa Ruotsiin sekä Norjaan saakka.
– Muutimme Ruotsin Kiirunasta takaisin Paltamoon tarkoituksena jatkaa viljelijänä kotitilalla. Maatalouden näkymät heikkenivät koko ajan, kun taas hitsaustöitä riitti niin paljon kuin vain ehti tehdä, selvittää Martti Järvelä yrityksensä syntyhistoriaa.
Tällä hetkellä Korsun Teräs työllistää yrittäjäpariskunnan lisäksi neljä ulkopuolista.
Yhden pitkäaikaisen paikallisen työntekijän lisäksi listoilla on kolme vuokrafirman kautta palkattua virolaista.
– Jos tarjontaa olisi, niin ainakin kaksi ottaisin heti lisää. Vuokrafirman kautta työllistäminen tulee hieman kalliimmaksi, mutta muuta vaihtoehtoa ei nyt ole. Virolaiset ovat lisäksi hyviä työntekijöitä, Martti Järvelä kehaisee.
Isäntä itse jatkaa edelleen täysillä töiden paiskimista myös hallin puolella, vaikka ikää on jo 72 vuotta.
Halukasta jatkajaa yritystoiminnalle ei ole löytynyt. Toisaalta ei ole ilmennyt tarvetta lyödä hitsipillejä lopullisesti pussiin.
– Tämä on minulle elämäntapa. Jos nyt yhtäkkiä lopettaisin, niin kaipa sitä tuonne sohvalle juuttuisin lopullisesti niin kuin monelle ikäiselleni on jo käynyt.
Laskutuspuolesta vastaava Aila Järvelä on miehensä työinnosta samaa mieltä.
– Viettää illat hallissa ja laittaa paikat valmiiksi seuraavan päivän töitä varten. Kun täällä joskus kysytään johtajaa, niin sanon, että se on se paskaisin mies siellä hallissa, emäntä naurahtaa.
Työhön ja erityisesti työpaikkaan sitoutuminen on Martti Järvelän mukaan kärsinyt yleisellä tasolla jonkinlaisen haaksirikon.
Molemminpuolista vastuuta ei kanneta enää samaan tapaan kuin joskus takavuosina.
– Töihin tullaan milloin sattuu ja ollaan välillä pois ilmoittamatta. Niinkin on käynyt, että työntekijä on lähtenyt hakemaan vaimolta autoa ja sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut yhtään mitään.
Kyse ei ole Järvelän mukaan siitä, etteikö joustoa löytyisi työnantajan puolelta tarpeen mukaan.
– Palkka on säädösten mukainen, ja kaikista muistakin järjestelyistä voidaan sopia. Virolaiset esimerkiksi tekevät normaalia pitempää työviikkoa ja pitävät sitten vastaavasti välillä pitempiä vapaita, että pääsevät käymään kotonaan.
Paltamo on syrjäisestä sijainnistaan huolimatta hyvä paikka metallialan yritystoiminnalle.
Martti Järvelän mielestä osasyy kasvavaan työvoimapulaan löytyy myös byrokratian rattaista ja koukeroista.
– Usein käy niin, että vaikka osaamista ja työhalujakin löytyisi, niin työpaikkaa ei jonkun muun syyn takia kannatta ottaa vastaan. Autoa ei ole käytössä, perhetilanne muuttuu tai muut tuet tippuvat.
– Moni ihminen on minullekin suoraan sanonut, että töihin ei kannata ainakaan kauemmas lähteä, kun lähes saman rahan saa kotiinkin, Järvelä mainitsee.
Kyllä vaikutuksen on huomannut, että ollaan liikkeellä pelkästään aktiivimallin takia.
Yrittäjä Martti Järvelä
Paljon parjattu työttömien aktiivimalli on aiheuttanut Kainuun perspektiivistä katsottuna jonkinlaista vilkastumista työmarkkinoilla.
Aktiivimallin myötä on Korsun Teräskin saanut paljon yhteydenottoja, mutta työvoimapulaan sillä ei ole ollut isompaa vaikutusta.
– Kyllä vaikutuksen on huomannut, että ollaan liikkeellä pelkästään aktiivimallin takia. Tämä ala vaatii kuitenkin osaamisen lisäksi myös oma-aloitteisuutta ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Ei tänne voi tulla vain sen mallin takia kokeilemaan.
Aktiivimallin idea sinänsä saa kainuulaisyrittäjältä kiitosta.
– Jos minä saisin päättää, niin työnhaun ehtoja voisi vielä kiristääkin, hän toteaa.
Työvoimapula on jatkuvasti kasvava ongelma kautta koko Suomen. Nousu on ollut merkittävä jo parin viimeisen vuoden ajan.
Maaliskuun lopulla julkaistun tuoreen ammattibarometrin mukaan työvoimapulasta kärsii peräti 54 ammattia.
Vuotta aiemmin vastaava luku oli 39, kun taas kaksi vuotta sitten työvoimapulasta kärsiviksi määriteltiin tarkastelluista reilusta 200 ammatista vain 24. Vastaavasti työvoiman ylitarjontaa omaavien ammattien luettelo on pienentynyt.
Työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Mika Tuomaala myöntää yllättyneensä tuoreen barometrin tuloksista.
– Se oli minullekin yllätys, että listatuista ammateista peräti neljäsosa luokiteltiin jo työvoimapulasta kärsiviksi. Taustalla on tietysti koulutuspoliittisia tekijöitä, mutta nyt alkaa näkyä myös määrällinen vaikutus. Työvoimaa ei ole enää tarjolla niin paljon kuin aikaisemmin, hän arvioi.
Spekulaatioita aiheuttanut robotisaatio ei ole Tuomaalan mukaan ainakaan toistaiseksi vaikuttanut niin paljon työvoiman tarpeeseen kuin aiemmin uumoiltiin.
– Robotisaatio näkyy eniten ehkä siinä, että perinteiset teollisuuden työpaikat eivät ole enää ihan listan kärjessä. Eniten pulaa työntekijöistä on palvelualoilla ja sote-puolen ammateissa.
Nopeatkin reagoinnit koulutuspuolella näkyvät työvoiman saatavuudessa yleensä vasta viiveellä.
– Lisäksi on paljon suhdanneherkkiä ammatteja, kuten esimerkiksi rakennusala. Niihin vaihteluihin on hyvin vaikea päästä kiinni edes koulutuksen avulla, Tuomaala toteaa.
Enää ei puhuta pelkästään metallimiesten saamisesta Länsi-Suomeen tai matkailutyöntekijöiden värväämisestä Lappiin.
Elinkeinoministeri Mika Lintilä
Elinkeinoministeri Mika Lintilä pitää alati leviävää työvoimapulaa vakavana koko kansakunnan tulevaisuuden mittakaavassa.
– Kun vuosittain jää lähes 70 000 työpaikkaa täyttämättä, niin kyse on Suomen kasvun kannalta suurimmasta yksittäisestä ongelmasta, hän painottaa.
Työvoimapula alkaa Lintilän mukaan olla jo niin laajalle levinnyt ilmiö, että sitä on vaikea tilkitä millään yksittäisillä toimenpiteillä.
– Enää ei puhuta pelkästään metallimiesten saamisesta Länsi-Suomeen tai matkailutyöntekijöiden värväämisestä Lappiin. Kyseessä on laajempi valtakunnallinen kohtaanto-ongelma. Työpaikat ja työntekijät eivät yksinkertaisesti kohtaa.
Sipilän hallitus on yrittänyt vastata haasteeseen muun muassa valtion ja maakuntien välisiä toimia kehittävillä siltasopimuksilla sekä muutto- ja liikkuvuusavustuksilla.
Tukea on voinut saada niin työantajan vaatimaan mahdolliseen koulutukseen kuin myös takautuvasti ja korotettuna, mikäli hakijalla on lapsia tai työmatka on erityisen pitkä.
– Käytäntö on valitettavasti osoittanut, että liikkuvuusavustus ei toimi toivotulla tavalla. Vaikka tasoa on korotettu, niin ihmiset eivät ole sittenkään valmiita liikkumaan tarpeeksi työn perässä, Lintilä harmittelee.
Pysyvämmäksi ratkaisuksi ministeri tarjoaa työperäisen maahanmuuton lisäämistä.
– Kun väkeä poistuu työmarkkinoilta ja syntyvyysluvut ovat alhaisia, niin muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan jää. Filippiiniläisten hoitajien tulo Suomeen on yksi ihan hyvä esimerkki siitä, mitä jatkossa tulee tapahtumaan, hän aprikoi.
Esimerkiksi Kainuussa tilanne voi muuttua jatkossa vielä haastavammaksi, mikäli Paltamoon kaavailtu biotuotetehdas saadaan suunnitelmien mukaan jalkeille.
Valtiovallan kanssa laaditussa siltasopimuksessa esitetään kokeilua, missä maakunta toimisi pilottialueena työ- ja oleskelulupaprosessin helpottamisessa ja tarveharkinnan poistamisessa.
– Kokemukset Lounais-Suomen siltasopimuksesta ovat positiivisia. Niitä pyritään hyödyntämään myös näissä uusissa sopimuksissa, Lintilä kiittelee.
Moni työnantaja saattaa kokea ulkomaalaisen työntekijän palkkaamisen jonkinlaisena riskinä.
Martti Järvelä ei ole kokenut vierasmaalaisten pestaamista hankalana asiana. Ammattitaito, oma-aloitteisuus ja sopeutumiskyky ratkaisevat enemmän kuin kansallisuus.
– Meitä helpottaa tietysti se, että he tulevat yleensä vuokrafirman kautta. Kommunikaatio onnistuu, kun tulijat osaavat jonkin verran kieliä. Täällä nyt olevien vironvenäläisten kanssa yhteinen kielemme on ruotsi.
Hitsarina useissa eri maissa työskennellyt Nikolai Zainutdinov pitää Paltamoa ihanteellisena paikkana niin työnteon kuin muunkin viihtymisen puolesta.
– Täällä on niin rauhallista ja puhdas ilma. Asumme Kontiomäessä, mistä on helppo pistäytyä Kajaanissa ostoksilla.
Välimatka tai työpaikan sijainti ei ole nuoren miehen mielestä este pitemmällekään pestille Suomessa.
– Kotona Virossa pääsemme käymään aina tarpeen mukaan. Suomen olosuhteissa ei ole mitään valittamista.
Juttu on julkaistu alunperin Suomenmaan viikkolehdessä 18.4.2019. Lehden voit tilata täältä .
