Analyysi: Uusi keskusjärjestö törmäsi poliittisuuteen

Työntekijäkeskusjärjestö SAK:n ja toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n piti yhdistyä ensi vuoden alussa 1,7 miljoonan jäsenen vielä nimeä vailla olevaksi jättijärjestöksi. Mukaan oli lähdössä myös kaksi korkeakoulutettujen Akavan jäsenliittoa.

Suunnitelma törmäsi seinään viime syksyn ja alkuvuoden kilpailukykysopimusneuvotteluissa. STTK oli yhtenä joukkona heti valmis lähtemään mukaan, mutta osa SAK:n liitoista jarrutti kaikin keinoin hallituksen ajamaa hanketta. Neljä liittoa jäi kokonaan ulkopuolelle.

STTK:n liitoissa naapurijärjestön jurnutusta ei katsottu hyvällä, ja sitä pidettiin pelinä sosiaalidemokraattien pussiin. Uuden keskusjärjestön oli määrä olla ihan oikeasti poliittisesti sitoutumaton.

Kuplan puhkaisi Tehyn puheenjohtaja Rauno Vesivalo. Hän ilmoitti, ettei terveydenhuollon ammattilaisia edustava liitto ole enää mukana jättijärjestössä. Vesivalo on puoluekannaltaan sosiaalidemokraatti, mutta tunkkainen poliittisuus oli hänellekin liikaa. Ilmeisesti hän ajatteli, etteivät SAK:n liitot pääse pyhistä lupauksistaan huolimatta irti punaraidoistaan.

Myös muissa STTK:n liitoissa on alettu miettiä mukaan lähdön mielekkyyttä. Lopullinen varmuus suurkeskusjärjestön toteutumisesta saadaan, kun valmistelussa mukana olleet liiton kertovat lopullisen kantansa.

Todennäköistä kuitenkin on, että valmista ei synny ainakaan suunnitellussa laajuudessa eikä suunnitellussa aikataulussa.

Tehy voi hyvinkin siirtyä Akavaan ja samaa tähyilee muutama muukin STTK:n liitto. Akava on kaiken lisäksi ollut aktiivinen uusien liittojen houkuttelemisessa, mikä on ärsyttänyt muita keskusjärjestöjä.

Yhdistymisajankohdan siirtyminen myöhemmäksi vaikuttaa myös SAK:n henkilövalintoihin. Luontevaa olisi ollut, että Lauri Lyly olisi saatellut SAK:n uuden keskusjärjestön syliin. Jos uuden keskusjärjestön aloittaminen siirtyy hämärään tulevaisuuteen, Lyly voi joutua pakkaamaan tavaransa jo kesäkuun 6.-8. pidettävän edustajakokouksen jälkeen.

Mikään katastrofi pikalähtö ei Lylylle ole, sillä hän on eläkeiässä. Ja onhan aikaisemminkin entisille puheenjohtajille tavattu keksiä sopivan kevyt projektityö vielä joksikin aikaa.

Hyvää työtä tehneen Lylyn uran loppu ei kuitenkaan olisi yhtä kunniakas kuin hänen edeltäjänsä Lauri Ihalaisen. Ministerin arvonimen saanut Ihalainen nousi myös hallituksen ministeriksi ja häntä arvostetaan edelleen työmarkkinoiden asiantuntijana.

Parhaalta paikalta Lylyn seuraajaksi lähtee Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta. Hän on toiminut uuden keskusjärjestön puuhamiehenä.

Lylyn vastaehdokas vuonna 2009 oli Paperiliiton Petri Vanhala. Lylyn voiton varmistivat silloin palvelualojen ja julkisen alan liitot. Se jäi kaivelemaan teollisuusliittoja, minkä vuoksi Vanhala tarjoaisi niille revanssin paikan.

Myös Lylyn entiset tukijat ovat kääntäneet kelkkaansa. Palvelualojen Pamin nikottelu kilpailukykysopimuksen hyväksymisestä osoitti, kuinka eri linjoille se on Lylyn kanssa ajautunut.

Yksi varteenotettava kandidaatti on Teollisuusalojen ammattiliiton Teamin puheenjohtaja Heli Puura. Jos Puura valitaan, hän rikkoo jälleen yhden lasikaton, koska SAK on aina ollut äijäjärjestö.

Kesäkuussa SAK:n puheenjohtajaksi nousevalla on hyvät mahdollisuudet jatkaa myös uuden keskusjärjestön johdossa, jos sellainen jossain vaiheessa syntyy.

Vaihtoehtona ollut STTK:n puheenjohtaja Antti Palola taisi pelata itsensä ulos kilpailukykysopimusneuvotteluissa. Palolan myötäsukaiset kannanotot herättivät SAK:n liitoissa niin paljon närää, ettei ainakaan sieltä tukea irtoa.