Analyysi: Työmarkkinakierros otti hyvän loikan kohti maalia, mutta lakonuhka väijyy yhä
Metalli-, teknologia- ja kemianteollisuuteen maanantaina syntynyt sopimus korottaa palkkoja kahtena seuraavana vuonna 3,2 prosenttia eli 1,6 prosenttia vuodessa.
Se turvaa työntekijöiden ostovoiman eikä kurita liiaksi Suomen kilpailukykyä.
Työnantajia miellyttää sopimuksessa se, että korotuksista pyritään ensin sopimaan yrityksissä ja liittojen antamat luvut ovat perälauta, joka tulee voimaan vasta, jos paikallisissa neuvotteluissa ei päästä yhteisymmärrykseen.
Paikallisen sopimisen tavoitteena on ottaa huomioon yritysten taloudellinen tilanne ja korotukset voivat jäädä myös 3,2 prosenttia pienemmiksi. Todellisuudessa se jäänee teoreettiseksi mahdollisuudeksi.
Työntekijöiden houkuttimena on mitata hyvin menestyvistä yrityksistä sovittua enemmän.
Työnantajan ei siihen kuitenkaan tarvitse suostua, joten valtaosa palkankorotuksista asettunee liittojen päättämiin.
Kahden vuoden sopimus, joka sisältää option myös vuodelle 2020 tuo vakautta talouteen.
Hallituksenkaan ei tarvitse pelätä sydän syrjällään joka syksynä käytäviä neuvotteluja ja työtaistelu-uhkia.
Teknologiateollisuuden sopimus viitoittaa myös muiden alojen palkankorotuksia, vaikka niin sanottua Suomen mallia ei saatukaan aikaiseksi.
Mallin tavoitteena oli sopia vientialojen korotukset ylärajaksi muille aloille.
Julkisen alan työntekijäliitoille vientialojen määräävä asema on karvasta kalkkia, sillä se jäädyttäisi jo muutenkin suureksi revenneen palkkakuilun yksityissektoriin.
Loppuvuodesta nähdäänkin, kuinka hyvin kuntien, valtion ja muiden julkisen alojen liittojen neuvotteluissa käy.
Kovin helpolla niissä ei kuitenkaan pystytä 3,2 prosenttia parempia lukemia saavuttamaan.
Yritystä siihen varmasti riittää, ja vipuvartena käytetään teknologiateollisuudessa yleisesti käytettäviä liukumia, jotka eivät näy julkaistuissa korotusprosenteissa. Liukumat kasvattavat palkkakuilua entisestään.
Teknologiateollisuuden sopimuksen syntyminen luo paineita myös metsäteollisuuden junnaaviin palkkaneuvotteluihin.
Teknologiateollisuuden sopimuksen syntyminen luo paineita myös metsäteollisuuden junnaaviin palkkaneuvotteluihin.
Työnantajan nollakorotusesitys näyttää nyt entistäkin kalvakkaammalta.
Vaikka työmarkkinakierros ottikin hyvän loikan kohti maalia, lakonuhka väijyy siitä huolimatta.
Sähköasentajien lakko näyttää valtakunnansovittelijan nostettua kätensä pystyyn enemmän kuin todennäköiseltä.
Huomenna keskiviikkona alkavan lakon on määrä kestää viikon.
Suuriin yrityksiin iskevällä lakolla tuhat sähköasentajaa voi tehdä suurta hallaa koko kansantaloudelle. Ja kyse on pelkästä reviiririidasta Sähköliiton ja Teollisuusliiton välillä.
Kuten valtakunnansovittelija Minna Helle totesi, liittojen välistä periaatteellista kiistaa on ulkopuolisen mahdoton ratkaista.
Ratkaisu löytyy helpoiten Sähköliiton sisältä ja sen myöntämisestä, että liiton arvovalta ei siitä mihinkään katoa, vaikka sähköasentajien ostovoiman turvaavan sopimuksen neuvottelikin joku muu kuin se itse.
Tulos voi olla jopa parempi kuin mitä Sähköliitto olisi omin avuin kyennyt saavuttamaan.
Juttua korjattu 1.11.: Analyysin mukaan kyse on reviiririidasta Sähköliiton ja Teollisuusliiton, ei Teollisuusalojen ammattiliiton, välillä.