Analyysi: Tulvasuojelu elvytti Vuotoksen

Ikuisuusprojektin luonteen saanut Vuotos-hanke tekee uutta tulemista.

Kemihaaran suomaille rakennettavaa, alkuperäistä Vuotosta pienempää tekoallasta ajaa Lapin liitto, nyt tulvasuojelun nimissä. Tulevassa Lapin maakuntakaavassa on maankäyttövaraus altaalle ja voimalaitokselle.

Maa- ja metsätalousministeriö käsitteli EU:lle toimitettavia tulvantorjuntasuunnitelmia viime perjantaina. Ministeriö ei ottanut kantaa Lapin liiton suunnitelmaan, jossa tekoaltaan avulla varauduttaisiin kerran 250 vuodessa Rovaniemeä uhkaavaan suurtulvaan.

Syynä ministeriön menettelyyn on se, että allashankeen uskotaan tulevan hallituksen pöydälle joka tapauksessa ensi vuonna.

Lapin liitto on käynnistänyt juhannukseen asti kestävän lausuntokierroksen Kemihaaran Natura-suojeltujen soiden kohtalosta. Kun kyse on Natura-alueista, asia on pakko tuoda hallituksen käsiteltäväksi.

Vuodenvaihteessa ympäristöministeriöltä poistuu maankäyttö- ja rakennuslain muutoksella oikeus maakuntakaavojen vahvistamiseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Lappi ja voimayhtiö voisivat päättää altaan rakentamisesta omin päin.

Natura-päätösten muuttaminen vaatii valtioneuvoston ja EU:n komission hyväksynnän. Luonnonsuojelulain mukaan viranomainen ei voi myöntää lupaa Natura-suojeltuihin alueisiin kajoamiseen, ellei valtioneuvosto määrittele sitä välttämättömäksi yleisen edun kannalta.

Menetettävien alueiden tilalle olisi löydettävä myös korvaavat suojelukohteet muualta. Aiemmin sellaisia ei ole löydetty.

Allashankkeen uskottiin kaatuneen lopullisesti jo vuonna 2002, kun sen rakentaminen torjuttiin Korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Sen jälkeenkin allas on kuitenkin ollut esillä moneen otteeseen. Nyt sen on tuonut keskusteluun Kemijoen tulvariskien hallintasuunnitelma, jossa altaalle nähtiin tarve Rovaniemeä joka 250. vuosi uhkaavan suurtulvan torjumiseksi.

Tulvatyöryhmän mietinnöstä ei tullut yksimielistä. Rovaniemellä tuhotulvan uhka otetaan kuitenkin vakavasti ilmastonmuutoksen edetessä ja sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä.

Ainakin teoriassa altaan tulvasuojelukapasiteetille voisi tulla joskus käyttöäkin. Toukokuun lopulla 1859 niin sanottu Saulin tulva nosti seudulla veden pintaa yli peräti yhdeksällä metrillä, kun lämpötila nousi erittäin nopeasti runsaslumisen talven ja kylmän kevään jälkeen.

Hankkeen vastustajat pitävät tulvasuojelua pelkkänä verukkeena.

Kemijoki Oy on korostanut, ettei sillä ole meneillään hanketta Kemihaaran alueella. Jokiyhtiö on tullut asiassa Lapin liiton peesissä, ja todennut että tulvasuojelukin toki sopii yhtiölle – jos altaan saa rakentaa ja liiketaloudelliset edellytykset täyttyvät.

Lapin liittoa kiinnostavat puolestaan altaiden rakentamisessa tilapäisesti syntyvät työpaikat. Tosin korkean työttömyyden Pelkosenniemen ja Savukosken kunnat, joiden alueelle allas tehtäisiin, vastustavat sitä.

Kemijoen sähköntuotantoa terästävä Vuotoksen allas olisi rakennettu ajat sitten ilman kääntöpuoltaan: massiivisia ympäristöhaittoja.

Tulvasuojelun nimissä ajettu noin 160 neliökilometrin allas hukuttaisi itse veden alle 6000 hehtaaria suojeltuja Itä-Lapin suomaita ja pilaisi alapuoliset vesistöt pitkiksi ajoiksi. Muutenkin ahtaalla olevat lohikalakannat vaihtuisivat särkiin ja ahveniin.

Vaikka hallituspohja saattaa olla Vuotoksen toteuttamiselle otollisempi kuin aiemmin, altaan rakentaminen on yhä monen hyvin vaikeasti avattavan lukon takana.

Aiempina vuosikymmeninä nähdyn perusteella altaan toteutumisen puolesta ei kannata nytkään lyödä kovin rahakkaita vetoja. Vaikean poliittisen väännön ja hankalan oikeusprosessin voi ennustaa sitäkin varmemmin.