Analyysi: Sipilän pää avataan torstaina, sieltä astuu elinkeinoministeri
Koko Suomi saa torstaiaamuna tietää Olli Rehnin paikalle ensi vuoden alussa astuvan uuden elinkeinoministerin nimen.
Valinnan tekee keskustan puoluehallituksen, eduskuntaryhmän ja keskustan europarlamenttiryhmän yhteiskokous. Se alkaa aamulla kello yhdeksän.
Kokouksessa jokaisella on yksi ääni. Kokousta johtaa puoluejohtaja, pääministeri Juha Sipilä.
Sipilä kertoi sunnuntaina pääministerin haastattelutunnilla, että ministerikierrätystä ei ole tulossa. Samalla hän sanoi, että uuden ministerin nimen tietää vain hän itse, se on hänen päässään.
Sipilän ilmoitus rauhoitti hetkeksi villinä käyneet ministeriarvailut. Niissä olivat ainakin nimet Esko Aho, Esa Härmälä, Paula Lehtomäki, Mika Lintilä, Markus Lohi ja Mauri Pekkarinen.
Voi olla, että tänäänkin, päivää ennen valintaa, tulevan ministerin nimen tietävät vain Sipilä, todennäköisesti hänen lähin avustajansa, tuleva ministeri ja mahdollisesti myös Sipilän vaimo. Siis kolme tai neljä henkilöä!
Tällaiseen suppeaan valmisteluun on totuttu demareissa ja kokoomuksessa, joissa puoluejohtaja valitsee myös puoluesihteerin ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan. Mutta keskustalaiselle kansanliikkeelle tämä on vähän vieraampaa.
Tosi on, että valintakokouksessa jokainen on mukana täysillä valtuuksilla ja jokaisella on yksi ääni. Äänioikeus on myös europarlamenttiryhmään kuuluvalla, mutta jo omaa puoluettaan perustavalla Paavo Väyrysellä, jos hän osallistuu kokoukseen.
Eri asia on, tuleeko äänestystä. Sanooko kokouksessa kukaan poikkipuolista sanaa, kun puoluejohtaja-pääministeri pudottaa nimen pöytään? Sehän tulkittaisiin puoluejohtajan aseman horjuttamiseksi.
Olisiko kukaan muu edes käytettävissä tilanteessa, jossa pääministerillä on toinen ehdokas?
On hyvin mahdollista, että kokous on ohi varttitunnissa ja tuleva ministeri voidaan kukittaa. Edellyttäen tietysti, että Sipilä on arvioinut oikein väkensä tunnot.
Oma lukunsa on, millaista elinkeinoministeriä pääministeri hakee.
Selvää on, että maa tarvitsee hyvän elinkeinoministerin myös Rehnin jälkeen. Salkku on niin mittava myös maan ja hallituksen oman tulevaisuuden kannalta, että se tuskin voi olla mikään palkinto, tokko edes kansanedustajavuosista.
Aikaisemmasta ministerikokemuksesta voisi olla hyötyä. Mutta ei se ole välttämätön ehto. Ei sitä ollut Paavo Lipposella tai Juha Sipilällä, kun he aloittivat pääministerinä. Eikä lukuisilla muillakaan ministereillä.
Silti olisi hyvä osata aika pian elinkeinoministeriön asiat. Ja erityisen tärkeä on johtamistaito. Ministeriö on päällikkövirasto. Siellä pitää johtaa isoja asioita ja ihmisiä.
Johtamiskyky voi olla vielä tärkeämpi ominaisuus kuin kansanedustajuus.