Analyysi: Selustansa turvanneen Väyrysen erottaminen keskustasta on hankalaa
Europarlamentaarikko Paavo Väyrysen kansalaispuolueen rekisteröinti puoluerekisteriin aiheuttaa keskustalle päänvaivaa.
Kunniapuheenjohtajan erottaminen keskustasta ei ole pikkujuttu, vaan näyttää vaativan pitkällisen prosessin, jollaista puolue ei ole ennen kokenut.
Puolueen sääntöjen mukaan jokainen keskustalainen on jäsenenä paikallisyhdistyksessä, joka tekee päätökset jäsenten hyväksymisestä.
Jos keskustan jäsen toimii puolueen sääntöjä, päätöksiä tai ohjelmaa vastaan tai herättää toiminnallaan pahennusta tai vahinkoa, voidaan tämä paikallisyhdistyksen sääntöjen mukaan erottaa puolueesta.
Päätösvalta on kuitenkin nimenomaan paikallisyhdistyksellä. Keskustalla, keskustan piirijärjestöillä tai kunnallisjärjestöillä ei ole henkilöjäseniä, eivätkä ne voi myöskään erottaa ketään puolueesta.
Keskustan säännöt toteavat selvästi, että puolueen jäsen ei voi kuulua muuhun puolueeseen.
Keskustan puoluejohto onkin puoluesihteeri Jouni Ovaskan johdolla todennut, että Väyrynen on oman puolueensa perustaessaan samalla eronnut keskustasta.
Saman johtopäätöksen veti myös keskustan Keminmaan kunnallisjärjestön johtokunta , joka totesi tilanteen kokouksessaan maanantaina.
Juridisesti asia ei kuitenkaan ole edelleenkään selvä.
Väyrynen siis kuuluu edelleen keskustaan.
Normaalitapauksessa Keminmaan keskustaseura, jonka kautta Väyrynen kuuluu keskustaan, erottaisi sääntöjä rikkoneen jäsenensä.
Paikallisyhdistys on kuitenkin Väyrysen itsensä komennossa ja keskustakonkari on ilmoittanut, ettei paikallisyhdistys aio tehdä päätöstä Väyrysen erottamisesta.
Väyrynen kuuluu siis edelleen keskustaan.
Keskusta on pitänyt matalaa profiilia suhteessa Väyrysen puoluehankkeeseen.
Kansalaispuolueen pääsy puoluerekisteriin pakottaa puolueen kuitenkin ottamaan asiaan kantaa.
Uuden, keskustan kanssa valtakunnallisissa vaaleissa kilpailevan puolueen perustaminen ja sen jäsenyys ovat selvästi keskustan sääntöjä vastaan.
Puolue ei voi antaa ansioituneillekaan jäsenilleen erivapauksia.
Keskustan ainoaksi vaihtoehdoksi näyttää jäävän paikallisyhdistyksen erottaminen kokonaisuudessaan puolueesta.
Tapaus on tiettävästi ainoa keskustan historiassa, eikä puolueessa ole ollut täyttä varmuutta kuinka prosessi hoidetaan.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että paikallisyhdistys täytyy erottaa keskustasta erikseen kaikilla tasoilla, joilla se puolueeseen kuuluu: kunnallisjärjestössä, piirijärjestössä ja puolueessa.
Päätökset tehdään kunkin järjestön yleisessä kokouksessa. Lisäksi vaaditaan kaikkien kolmen tason keskinäistä konsultaatiota ja lausuntoja asiasta.
Myös Keminmaan keskustaseuralle täytyy antaa mahdollisuus tulla kuulluksi ennen erottamista.
Väyrysen jäsenyyteen keskustan europarlamenttiryhmässä uuden puolueen perustaminen ei vaikuta.
Keskustan sääntöjen mukaan ”Euroopan parlamentin Keskustan valtuuskunnan muodostavat Euroopan parlamentin jäsenten vaalissa Suomen Keskusta r.p:n ehdokaslistoilta valittavat parlamentin jäsenet sekä ne jäsenet, jotka Euroopan parlamentissa toimiva Keskustan valtuuskunta hyväksyy jäsenikseen.”
Jos Väyrysen kunniapuheenjohtajuuteen halutaan puuttua, joudutaan siitä päättämään erikseen keskustan puoluekokouksessa.
Ero tekee kipeää myös keskustalle.
On ymmärrettävää, että keskustan kunniapuheenjohtajan on vaikeaa päästää irti puolueesta, jonka kautta hän on osallistunut yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vuosikymmeniä.
Jos Väyrynen ei halua erota keskustasta, olisi hänen kuitenkin kannattanut pohtia asiaa tarkemmin ennen kuin lähti puoluehankkeeseensa.
Kuten Keminmaan kunnallisjärjestön puheenjohtaja Tuula Eilittä toteaa Suomenmaan haastattelussa, Väyrynen teki puolueensa rekisteröidessään selvän valinnan keskustan ja kansalaispuolueen välillä.
Ero tekee kipeää myös keskustalle.
Moni keskustan nykypoliitikoista Annika Saarikosta Anu Vehviläiseen on jossain vaiheessa uraansa saanut politiikan tekemisen oppia Väyrysen avustajana.
Väyrynen on keskustalaisten keskuudessa edelleen arvostettu ja kunnioitettu henkilö, vaikka kritiikki hänen toimintatapojaan kohtaan onkin kasvanut erityisesti kansalaispuoluehankkeen myötä.
Keskustalaiset toteavat usein, että puolueelle annetaan, mutta siltä myös saadaan.
Vuosikymmenet politiikassa mukana ollut Väyrynen on pannut keskustan ja Suomen hyväksi likoon uskomattoman määrän työtunteja.
Hän on ollut väsymätön yhteiskunnallinen ajattelija ja keskustelija, joka ei ole pelännyt tuoda esiin valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä.
Toisaalta Väyrynen olisi ollut yksin ilman keskustalta saamaansa tukea.
Lähes jokainen nykykeskustalainen on jossain vaiheessa tehnyt vapaaehtoisesti töitä Väyrysen puolesta – milloin jakanut kahvia räntäsateessa, milloin ilmapalloja eurovaalikampanjoinnissa.
Muistaakohan jäsenyytensä kanssa leikkivä Väyrynen tätä puolta, sitä moni nyt miettii.
