Analyysi: Riittääkö Suomen resilienssi?

Eduskunta on aloittanut syyskautensa. Sen turvallisuuspoliittinen ydin joutuu lähikuukaudet puntaroimaan Suomen puolustusratkaisun kestävyyttä.

Kysymys on siitä, onko sotilaalliseen liittoutumattomuuteen, yleiseen asevelvollisuuteen, koko maan puolustamiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön nojaava puolustusratkaisu yhä toimiva. Ja pitäisikö sitä virittää lisäämällä sodan ajan joukkojen määrää, kuten puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) esittää.

Lisäksi pohdintaan tulee turvallisuuden uusi ulottuvuus. Siitä käytetään nimeä resilienssi.

Resilienssille ei ole keksitty vielä hyvää suomenkielistä käännöstä. Sillä tarkoitetaan yhteiskunnan ja kansalaisten fyysistä ja henkistä kestävyyttä ennakoimattomissa, yllättävissä kriiseissä ja ketterää toipumiskykyä niistä.

Onko meillä tällaista kykyä ja miten sitä vahvistetaan?

Eduskunnassa jo olevasta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta puhutaan ulkoasiainvaliokunnassa.

Sotilaiden näkökulmasta asioita katsova puolustusselonteko tulee puolustusvaliokuntaan joulun alla. Kummassakin valiokunnassa on 17 varsinaista jäsentä ja yhdeksän varajäsentä.

Lisäksi samoja asioita puntaroi seurantaryhmä, jossa on edustus jokaisesta kahdeksasta eduskuntaryhmästä.

Eduskunnan ulko- ja turvallisuuspolitiikan terävin kärki muodostuu alle kymmenestä pitkäaikaisesta edustajasta. Lähes jokaisella on myös vankka ministerikokemus.

Ulkoasiainvaliokunta vetää ex-pääministeri Matti Vanhanen (kesk.). Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja on ex-ulkoministeri, Etyjin rauhanvälittäjä Ilkka Kanerva (kok.).

Selontekojen valmistelua tarkkailevaa seurantaryhmää johtaa Seppo Kääriäinen (kesk.), entinen puolustusministeri.

Kääriäisen ryhmässä istuvat myös maan pitkäaikaisin ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) ja entinen puolustusministeri Stefan Wallin (r.).

Ulkoasiainvaliokunnassa vahvoja vaikuttajia ovat entinen kehitysministeri Pekka Haavisto (vihr.), ex-pääministeri Alexander Stubb (kok.) ja varajäsenenä istuva ex-puhemies Eero Heinäluoma.

Puolustusvaliokunnassa ja seurantaryhmässä vasemmistoliiton äkäistä ääntä käyttää Markus Mustajärvi.

Kaiken yllä on valtion rahapula.

Turvallisuuspoliitikot ovat monien paineiden alla. Syyrian, Krimin ja Ukrainan kriisit jatkuvat, ja Turkki tuo kysymysmerkkejä. Itämerenkin turvallisuusympäristö on heikentynyt.

Samaan aikaan julkisuudessa on menossa vahva mielipidemuokkaus Nato-jäsenyyden puolesta. Sellaiseksi laskettiin jopa äskeinen Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-raportti.

Kaiken yllä on valtion rahapula. Tulevan puolustusselonteon yhteydessä on arvioitava myös puolustuksen rahoitusta.

Leikkausten paikkaamiseksi ja maamiinojen hävittämisen korvaamiseksi maavoimat tarvitsevat hankintoja muun muassa passarintorjuntaan ja ilmatorjuntaan. Merivoimilla on edessään isot kalustohankinnat.

Ja suurin kaikista: jo nyt valmistellaan ilmavoimien Hornet-hävittäjien korvaamista monitoimihävittäjillä.

Hävittäjävalinta on tarkoitus tehdä vuonna 2021. Keskustelua vauhdittaa valmisteilla oleva puolustusyhteistyöasiakirja Yhdysvaltain kanssa. Se haluttaisiin tehdä ennen parin kuukauden päässä olevia Yhdysvaltain presidentinvaaleja.

Samantyyppinen yhteistyöjulistus on jo allekirjoitettu EU:sta eroavan Britannian kanssa.

Suomi solmi Naton kanssa isäntämaa-sopimuksen kaksi vuotta sitten. Se antaa Nato-maiden joukoille toimintamahdollisuudet Suomen maaperällä.

Sopimus tehtiin ilman, että eduskunnalla oli siihen nokan koputtamista. Tästä jäi kansanedustajien suuhun hapan maku.

Isäntämaasopimus kummittelee taustalla, kun kansanedustajat käyvät keskustelua yhteistyöstä amerikkalaisten kanssa. Olisiko hallituksen hyvä tavalla tai toisella tuoda yhteistyöasiakirja koko eduskunnan keskusteluun?

Vasemmistopoliitikot sanovat, että amerikkalaisten kanssa tehtävä yhteistyöasiakirja on ensi askel huippukalliin F-35 monitoimihävittäjän hankkimiseksi 63:n Hornetin korvaajaksi.

Uusiakin koneita tarvitaan tuntuva määrä. Pelkkä hankintahinta saattaa nousta 10 miljardiin euroon, ylikin. Ja elinkaarikustannukset päälle.

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö on nyt turvallisuuspoliittisten puheiden suosikkiaihe. Toisiko hävittäjähankinta siihen konkretiaa?

Hävittäjätarjous on pyydetty myös Ruotsilta. Pystyykö ruotsalaiskone haastamaan amerikkalaisversion, siis Suomen kannalta?

Siinäkin on pähkäiltävää.