Alaikäisten väkivaltarikollisuus kasvaa enemmän tilastoissa kuin tosielämässä
Alaikäisten väkivaltarikokset nousivat jälleen otsikoihin viime viikolla, kun samana päivänä uutisoitiin useammasta väkivallanteosta, jossa epäilty tekijä oli alle 15-vuotias.
Myös poliisin tilastojen mukaan poliisin tietoon tulleet alaikäisten väkivaltarikosepäilyt ovat lisääntyneet selvästi viime vuosina. Tutkija toppuuttelee kuitenkin vetämästä tilastoista tai rikosuutisoinnista liian suoria johtopäätöksiä.
– Yksittäisistä rikostapauksista ei pidä missään nimessä yrittää peilata mitään rikostrendejä tai ylipäänsä nuorten rikoskäyttäytymistä. Myös tilastojen tulkitsemisessa on ongelmansa ja yleensä neuvonkin, että kannattaa lukea rinnakkain eri tilastoja ja eri tiedonlähteitä, sanoo tutkijatohtori Markus Kaakinen Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista.
Eri tiedonlähteistä Kaakinen nostaa esimerkiksi kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisille tehtävän lapsiuhrikyselyn. Lasten ja nuorten väkivalta kohdistuu yleensä muihin alaikäisiin. Siitä huolimatta lapsiuhrikyselyn perusteella lasten ja nuorten kokemus kodin ulkopuolisesta turvallisuudesta on parantunut samaan aikaan, kun alaikäisten väkivaltarikosepäilyjen määrä on kasvanut.
Kaakisen mukaan poliisin tietoon tulleiden alaikäisten väkivaltarikosepäilyjen määrän kasvua selittävätkin todennäköisesti osin muut tekijät kuin todellinen lisäys rikosten määrässä.
Poliisin tilastojen perusteella rikosepäilyt lähtivät selkeään kasvuun vuonna 2015. On epäilty, että osansa kasvuun on tuonut samana vuonna voimaantullut lastensuojelulain uudistus. Se laajensi velvollisuutta ilmoittaa poliisille, kun epäillään alaikäiseen kohdistuvaa väkivaltarikosta, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Esimerkiksi perusmuotoinen pahoinpitely täyttää tämän kriteerin.
– Poliisilla on havaintoja, että esimerkiksi kouluista on alkanut tulla enemmän rikosilmoituksia ja ilmoituksia väkivallasta. Yhtenä tekijänä siellä on ilmoituskynnyksen muutos. Jos kouluista on ryhdytty tekemään ilmoituksia asioista, mistä aiemmin ei ilmoitettu, silloin voidaan ajatella, että piilorikollisuuden määrä pienenee ja poliisille ilmoitetut rikokset lähestyvät nyt todellista tasoa, Kaakinen sanoo.
Kaakisen mukaan tutkittua näyttöä lakimuutoksen mahdollisista vaikutuksista ei ole. Keskusrikospoliisi (KRP) julkaisi viime vuonna nuorten väkivaltarikollisuutta koskeneen raportin, jonka mukaan poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä oli kasvanut myös sellaisissa teoissa, joihin lakimuutoksella ei olisi pitänyt olla vaikutusta.
Raportissa pidettiin todennäköisenä, ettei tietoon tulleen rikollisuuden kasvu ainakaan kokonaan selity muuttuneella ilmoitusaktiivisuudella tai ilmoitusvelvollisuudella.
Kaakisen mukaan kuten rikollisuudessa ylipäänsä, myös alaikäisillä rikollisuus kasautuu ja aktiivisin pieni ryhmä vastaa isosta määrästä rikoksia.
Hän viittaa kolme vuotta sitten tehtyyn nuorisorikoskyselyyn, jossa yhdeksäsluokkalaista vain kuusi prosenttia kertoi pitäneensä jonkinlaista asetta mukana julkisella paikalla. Noin neljä prosenttia sanoi joskus pahoinpidelleensä toisen ihmisen.
– Siinä missä nuorten rikoskäyttäytymisessä ei näy yleistä, kaikkia nuoria koskevaa dramaattista murheellista käännöstä, voidaan ajatella, että on pienempi, paljon rikoksia tekevä nuorten ryhmä, jossa rikoskäyttäytyminen on voinut muuttua, Kaakinen sanoo.
Tilastointitavasta johtuen rikollisuuden yleisyydestä voi muodostua väärä käsitys.
– Pitää muistaa, että esimerkiksi poliisin tilastossa ei puhuta rikosmääristä, vaan epäilyjen määristä, eli sama henkilö voi olla epäiltynä monta kertaa. Jos siellä on esimerkiksi satoja pahoinpitelyitä, niistä ison osan on tehnyt varsin pieni ryhmä. Jos kymmenen rikosaktiivisen nuoren ryhmä tekee kymmenen pahoinpitelyä, se näkyy tilastossa satana rikosepäilynä, Kaakinen selittää.
Samaten erityisesti prosentuaalisia muutoksia kannattaisi katsoa varoen.
– Nuorten vakava rikollisuus on onneksi harvinaista, eli vuosikohtaiset vaihtelut voivat siinä mielessä antaa suhteettoman kuvan. Jos esimerkiksi 30 epäiltyä törkeää pahoinpitelyä kasvaa 15:llä, sehän on jo viidenkymmenen prosentin kasvu.
Myös koronapandemian vaikutusta alaikäisten väkivaltaan on pohdittu. Kaakisen mukaan kysymys on vaikea.
– Koronapandemian todellista vaikutusta on vaikea sanoa. Ensinnäkin nousu alkoi aiemmin. Ja sinänsä näyttää päinvastoin siltä, että sulkutoimien ja poikkeuslain voimassaolon aikana väkivaltarikokset vähenivät. Poikkeuslain aikaan rikollisuutta tapahtui varsinkin julkisilla paikoilla vähemmän, Kaakinen sanoo.
Kaakisen mukaan on mahdollista, että koronapandemiassa on ollut sellaisia seikkoja, jotka ovat voineet lisätä lasten ja nuorten väkivaltaa.
– Lasten ja nuorten rutiinit saattoivat muuttua, kun harrastukset ja koulut olivat kiinni. Lisäksi nuorilla, joilla on erilaisia kasautuneita riskitekijöitä, voi olla, että sidokset kouluun ja kodin ulkopuolisiin, turvallisiin aikuisiin ovat heikentyneet. Vakavimpia ja toistuvia rikoksia tekevien nuorten kohdalla voi hyvinkin olla totta, että heidän tilanteensa on heikentynyt pandemia-aikana. Tästä tarvittaisiin lisää tutkimusta.
Kaakisen mukaan Suomessa tarvittaisiin laajemmin tukimuotoja toistuvia, vakavia rikoksia tekeville nuorille.
– Nämä rikokset pitäisi tietenkin pystyä estämään ja kasvu saada taittumaan. Jos koko ryhmää tarkastelee, esimerkiksi ryöstöjä tapahtuu vuosittain onneksi verrattain vähän. Se ei nosta huomattavasti yksittäisen nuoren riskiä (joutua uhriksi) tai vaikuta laajasti kaikkien nuorten turvallisuuteen. Mutta niille, jotka uhriksi joutuvat, se on tietenkin todella vakava asia ja traumaattinen kokemus.