17-vuotias Viljar makasi ammuttuna rantalouhikossa ja tunsi käsissään jotain pehmeää – Utoyan verilöylyn uhrit saivat oikeutta tasan 10 vuotta sitten
Se ei ollut hyvä piilopaikka, tromssalainen Viljar Hanssen sanoo heinäkuussa Ylellä julkaistussa dokumentissa.
Mutta parempaakaan ei pikkuruiselta saarelta hädän hetkellä löytynyt. Varsinkin kun joku ampui ihmisiä silmittömästi.
17-vuotias Hanssen oli satojen muiden norjalaisnuorten tavoin tullut sosiaalidemokraattisen puolueen nuorten kesäleirille Utoyan saarelle lähelle Osloa heinäkuussa 2011. Sateisena perjantaipäivänä poliisiksi pukeutunut mies alkoi kuitenkin yhtäkkiä ampua.
Hanssenin tarina kerrotaan myös toimittaja Åsne Seierstadin kirjoittamassa kirjassa Yksi meistä (Wsoy 2014).
Hanssen juoksi veljensä ja muiden nuorten kanssa piiloon kiviseen rantalouhikkoon, joka sijaitsi korkean jyrkänteen alapuolella. Piilopaikan ongelma oli se, että jyrkänteen reunalle tullut ampuja kykeni näkemään selvästi kaikki alapuolellaan kyyristelevät lapset ja nuoret.
Hanssen yritti suojata kehollaan muutaman vuoden nuorempaa veljeään. Silloin Hansseniin osuivat ensimmäiset luodit.
– Tuntui kuin koko kroppa räjähtäisi. Kuin joku olisi hakannut nyrkeillä. Se oli äärimmäistä kipua, Hanssen kuvailee Ylen dokumentissa.
Hän yritti potkia veljeään liikkeelle, että veli pääsisi turvaan. Hansseniin itseensä osui viisi luotia ja hän kaatui rantaveteen.
Hanssen huomasi osan sormistaan roikkuvan pelkistä lihariekaleista. Verta oli kaikkialla ja päässä tuntui todella kova piippausääni.
Hanssen yritti tunnustella, mikä hänen päässään oikein oli. Ensin hän koski roikkuvaan silmäänsä, jolla ei nähnyt enää mitään. Sitten Hanssen laittoi kätensä päälaelleen.
– Tunsin, että siinä oli pehmeä kohta. Muistan hyvin sen, kun tajusin koskettavani aivojani. Ajattelin, ettei tätä pidä tehdä, täytyy lopettaa.
Hanssen oli pahasti loukkaantunut. Hän joutui makaamaan muiden haavoittuneiden tai jo kuolleiden nuorten kanssa rantalouhikossa hyvin pitkään.
Hän meinasi menettää tajuntansa, mutta onnistui pitämään itseään hereillä juttelemalla ja höpöttämällä kaikkea, mitä mieleen sattui juolahtamaan. Lopulta hieman ennen pelastajien saapumista, hän menetti tajuntansa. Sen seurauksena pelastajat tulkitsivat Hanssenin kuolleeksi, eikä häntä aiottu ottaa pelastajien veneeseen.
Hanssenin kaveri sai kuitenkin pelastajat uskoteltua, että poika oli ollut elossa vielä hetki sitten. Lopulta hänet otettiin veneen kyytiin.
Hanssenin vammat olivat niin vakavia, että lääkärit eivät uskoneet hänen selviävän hengissä. Hänelle jouduttiin tekemään useita leikkauksia ja hän vietti pitkiä aikoja sairaalassa. Hän kuitenkin selvisi.
Sairaalassa Hanssen tapasi myös veljensä, joka oli selvinyt ilman fyysisiä vammoja ammuskelusta.
Hanssen oli yksi lukemattomista haavoittuneista Utoyan saarella tai Oslon hallintokorttelissa 22. heinäkuuta 2022.
Ylen dokumentissa kerrotaan myös iskujen aikaan 14-vuotiaan Ylva Schwenken tarinan. Myös hän haavoittui erittäin pahasti Utoyalla.
Heinäkuun 22. päivän iskuissa kuoli yhteensä 77 ihmistä. Heistä 69 Utoyalla, loput kahdeksan Oslon hallintokorttelissa tapahtuneessa räjähdyksessä. Utoyan uhreista 55 oli alle 20-vuotiaita.
Koko Norja pysähtyi musertavaan suruun ja järkytykseen. Tapaus kosketti laajasti koko maailmaa.
Noin kahdeksan kuukautta myöhemmin alkoi ampuja Anders Behring Breivikin oikeudenkäynti. Hanssen oli lukuisten muiden saarella haavoittuneiden nuorten tavoin yksi oikeudenkäynnin todistajista.
Breivik oli oikeudenkäynnissä paikalla, kun nuoret antoivat todistajanlausuntonsa.
Breivikin oikeudenkäynti oli norjalaisille raskas prosessi. Oikeudenkäynnissä oli lähes tuhat asianosaista. Oikeusistuntoja pystyi seuraamaan videolähetyksillä eri puolilla Norjaa. Myös televisiossa lähetettiin suoria lähetyksiä oikeudenkäynnistä.
Kaikki järkyttävän iskun yksityiskohdat ruodittiin oikeudenkäynnissä auki. Myös Breivik sai omat puolustuspuheenvuoronsa.
Oikeudenkäynti nosti esiin myös tukun vaikeuta kysymyksiä. Miten suhtautua mieheen, joka on surmannut kylmäverisesti kymmeniä nuoria oman poliittisen agendansa verukkeella?
Keskeiseski kysymykseksi nousi se, oliko Breivik iskujen aikaan syyntakeinen vai syyntakeeton.
Syyntakeettomuudelle oli omat perusteensa, mutta silloin Breivikiä ei olisi voitu Norjan lakien mukaan tuomita rangaistukseen. Hän olisi joutunut pakkohoitoon.
Iskun uhreille ja heidän omaisilleen se olisi ollut vaikeaa hyväksyä, sillä silloin Breivikin poliittisia motiivit olisi sivuutettu.
Asiantuntijoiden mielentilatutkimusten tulokset vaihtelivat.
Ensimmäisen mielentilatutkimuksen mukaan Breivik oli ampumisvälikohtauksen ja poliisitutkinnan aikana psykoottisessa tilassa ja siten syyntakeeton. Hänen todettiin sairastavan paranoidia skitsofreniaa.
Toisen mielentilatutkimuksen mukaan Breivik ei ollut surmatöitä tehdessään psykoottinen, joten hänet voitaisiin tuomita vankilaan psykiatrisen hoidon sijaan.
Lopulta Oslon käräjäoikeus totesi 24. elokuuta vuonna 2012, että Breivik oli tehnyt iskut syyntakeisena ja hänet tuomittiin 21 vuodeksi vankilaan.
Tuomion antamisesta on keskiviikkona kulunut tasan 10 vuotta.
21 vuotta on Norjan lakien mukaan maksimipituus vankilatuomioille. Breivik joutuu kuitenkin todennäköisesti istumaan vankilassa lopun ikäänsä, sillä tuomiota voidaan Norjassa jatkaa 21 vuoden jälkeenkin aina viisi vuotta kerrallaan, mikäli henkilö todetaan yhteiskunnalle vaaralliseksi.
Dokumentti ”Utoya – ei unohdeta ei vaieta” katsottavissa Yle Areenassa 9.10.2022 saakka. Ohjelma on ruotsalainen dokumenttielokuva vuodelta 2021.