Jörn Donnerin muistolle

Kirjastoauto kaartaa maalaistalon pihaan 1980-luvulla. Sisään nousee muutama lapsi tien varrelta. Kirjoja etsitään kassi täyteen. Välillä kirjat meinaavat hävitä kodin uumenin.

Nuori yläasteikäinen tyttö kävelee koulun jälkeen kirjastoon. Hän lainaa Neiti etsivän, Viisikon ja muutamia CD-levyjä. 

Tämä toistuu jokainen viikko kunnes lukiossa hän ryhtyy istumaan kirjaston lukusalissa ja lainaukset muuttuvat kauhukirjallisuuteen ja fantasiaan.

Välillä hän istuu kuulokkeet päässä ja kuuntelee uutuuslevyjä. Joskus mukaan voi lainata elokuvankin.

Nuori nainen kävelee sisään Turun kaupungin pääkirjaston ovesta. Hän on muuttanut ja menee ensimmäiseksi hakemaan uuden asuinpaikan kirjastokortin. Hän kävelee ylös yliopistonmäelle tiedon portaita. Laukussa on kirjastosta lainattu tenttikirja ja kohteena yliopiston pääkirjaston lukusali.

Salin vakiopaikka tulee tutuksi kuuden vuoden opiskelun aikana. Yliopiston kirjastossa on myös tietokoneita. Naisella ei ole omaa tietokonetta ja tärkeät kirjalliset työt valmistuvat yliopiston koneilla.

Helsingin kallion kirjasto on uuden asuinpaikan lähellä. Sinne on kätevä mennä vierailemaan ja lainamaan kansalaisopiston kurssikirja.

Koska Helsingissä uutuuskirjoja joutuu jonottamaan pitkään, lainaa työelämänsä aloittanut nainen ne kirjat niin synnyinkuntansa kuin mökkipaikkakuntansa kirjastosta.

Mahassa kasvaa uuden elämän alku. Kirjastokasissa painavat kaikki uusimmat Vaalan kirjaston Vauva ja Meidän Perhe -lehdet. Vauvan synnyttyä Kuhmon kirjastosta löytyy kirja, jossa kerrotaan imettämisestä kaikki tarvittava.

Lapset eivät oikein osaa vielä käyttäytyä kirjastossa. Ei siitä kuitenkaan pahastuta kirjastossa vaan opastetaan lastenosastolla siihen, mitä kannattaa lainata.

Lasten äiti suuntaa Vaalan kirjaston liikuntavälineosastolle ja lainaa muutaman jumppa-DVD:n ja kahvakuulan. Lapset saavat valita omat kirjansa.

Kun muutto Kuhmoon koittaa, toinen lapsista kysyy: ”Eihän meidän tarvitse palauttaa Vaalan kirjastokorttia”.

Uudella kotipaikkakunnalla hankitaan uusi kirjastokortti. Kaverikoira -illat ovat lapsista mukavia. Kirjastosta löytyy opas riistan käsittelyyn ja ensimmäinen Harry Potter iltasaduksi luettavaksi. Kirjasto on paikka, johon on aina tervetullut.

Erilaisissa kyselyissä kuntalaiset kautta Suomen pitävätkin kirjastoja tärkeinä ja niiden koetaan parantavan ihmisten elämänlaatua. Kirjastot ovat suomalaisen sivistyksen tukipilari. Hyvä lukutaito ja medialukutaito ovat jokaiselle tarpeen.

Kirjastot ovat siis jotain aivan mahtavaa. Mahdollisuus jokaiselle meistä ikään, asuinpaikkaan ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta päästä kirjojen maailmaan ja tiedon lähteille.

Kirjastot opastavat ja opettavat senioreita digitaidoissa, kannustavat lapsia lukemaan ja tarjoavat tilojaan erilaisiin näyttelyihin ja tapahtumiin.

Jörn Donner kuoli eilen. Minun verkkokalvoilleni on piirtynyt Donner TV-ruudulla sanomassa ”Lukeminen kannattaa aina”.

Halusin kirjoittaa tämän kirjoituksen hänen muistolleen. Ilman kirjastoa, mahdollisuutta päästä lukemisen äärelle ja ilman suomalaista koulutusjärjestelmää, en minäkään olisi tässä.

Lukeminen todellakin kannattaa. Aina.