Viisaita neuvoja vai lipeviä puheita?
Mustaa on yleensä vaikea saada puhumalla valkoiseksi. Osa poliitikoista tosin taitaa tämänkin homman.
Juonikas poliitikko saa näyttämään asiat hyvältä esiintymällä ja puhumalla sulavasti. Vaikka matka ei taitu eikä valmista synny, mielikuva dynaamisesta poliitikosta saattaa elää vahvana.
Tällaisia politiikkoja löytyy Suomestakin – valitettavasti. Yleensä tauti on kukkeimmillaan, kun oma puolue on tukevasti oppositiossa.
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on kertonut, että politiikan seuraajana häntä harmitti eniten sanojen ja tekojen välinen ristiriita. Puhetta oli paljon, mutta tekoja vähän.
Yrityselämän palveluksesta politiikkaan hypännyt Sipilä edellytti keskustalta jo oppositiokaudella vastuullista politiikkaa. Niinpä puolue tuki hallituksen toimia, jos niitä pidettiin järkevinä. Kriittistä palautetta seurasi yleensä oma vaihtoehto.
Kun edellisen hallituksen sote-uudistus jämähti paikoilleen, oppositiojohtaja Sipilä tarjosi kansankunnan edun nimissä apua hallitukselle. Se oli ennenkuulumaton kädenojennus suomalaisessa politiikassa.
Sipilän johtama hallitus on joutunut ensimmäisen toimintavuotensa aikana tekemään ikäviä päätöksiä. Ne ovat kohdistuneet kaikkiin suomalaisiin.
Hallitus ei ole tehnyt päätöksiä ilkeyttään. Sen perimmäinen tavoite löytyy keskustan vaalilauseesta: ”Suomi kuntoon”. Tähän tavoitteeseen ei päästä hokkuspokkustempuilla tai lipevillä puheilla.
Suomen talous on ollut alavireinen yli seitsemän vuotta. Työttömyys on kasvanut ja vienti laskenut. Väestö ikääntyy vauhdilla, ja sen seurauksena sosiaali- ja terveystoimen menot kasvavat vuosi vuodelta.
Hyvinvointia on pidetty yllä ottamalla lisää velkaa. Velkaa on nyt yli 104 miljardia euroa eli lähes kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2009.
Tässä tilanteessa hallitus ei voi heittäytyä toimettomaksi. Perinteiset keinot on koluttu läpi jo moneen kertaan. Siksi asioita on uskallettava tarkastella uudella tavalla.
Hallituksen toimintatapa on saanut paljon kritiikkiä. Pääministeriä on moitittu siitä, että hän johtaa hallitusta yritysjohtamisen opein. Se ei kuulemma sovellu politiikan tekemiseen.
Sipilän prosessikaavioille ja fläppitauluille on naureskeltu ääneen. Ei siksi, että ne eivät toimisi. Vaan siksi, että niitä ei ole ollut tapana tehdä.
Osa opposition kritiikistä on ollut varmasti aiheellista ja asiallista. Kaikki hallituksen toimet eivät ole edenneet toivotulla tavalla tai hallituksen toivomassa aikataulussa. Ongelmat ovat monimutkaisia ja vaikeita.
Opposition murinaa kuunnellessa on kuitenkin hyvä muistaa, että suurimmalla osalla heistä oli edellisellä hallituskaudella mahdollisuus laittaa maan asiat kuntoon. Syystä tai toisesta he eivät käyttäneet tätä tilaisuutta hyväkseen.
Tämä ei estä kuitenkaan oppositiota neuvomasta hallitusta – päinvastoin. Kriittisiä puheenvuoroja kuunnellessa onkin syytä kysyä itseltään, mikä on puhujan perimmäinen tavoite.
Ettei vain joku yrittäisi puhua mustaa valkoiseksi, kauniisti ja sulavasti.