Suomenmaan lakkauttaminen olisi yksi naula keskustan arkkuun

Poliittisten lehtien tulevaisuus nousi puheenaiheeksi keskiviikkona, kun vihreät päätti lopettaa Vihreän Langan tukemisen. Se merkitsee lehdelle kuoliniskua.

Moni keskustalainenkin säpsähti uutista lukiessaan. Miten käy Suomenmaan?

Olen siinä mielessä jäävi osallistumaan keskusteluun, että Suomenmaa maksaa minulle palkkaa, mutta satun tietämään jotain puoluelehden toiminnasta. Tulin taloon kesätöihin vuonna 2008. Nyt olen jonkun vuoden vetänyt Suomenmaan verkkojournalismia.

Ensinnäkin painettua Suomenmaata ei voi täysin verrata Vihreään Lankaan. Suomenmaa on tilattava lehti, kun Vihreä lanka jaettiin kaikille vihreiden jäsenmaksun maksaneille. Tällä hetkellä printti tuo Suomenmaalle rahaa, eikä suinkaan vie.

Olisi erittäin lyhytnäköistä lakkauttaa tämä rahahana, sen jälkeen keskustalainen viesti olisi entistä enemmän puolueen tuen varassa. 

Toiseksi meille tulleen palautteen perusteella Suomenmaan printin lukijat ovat kaikista uskollisimpia puolueen sotureita. Heille selän kääntäminen olisi naula oman arkkuun.

Kolmanneksi: Suomenmaa on nykyisin ainoa keskustalainen media.

Suomenmaa noudattaa JSN:n ohjeita. Tällaisella keskustalaisella itsenäisellä journalistisella osaamisella on sellainen arvo, jota ei voida saavuttaa siten, että puolue lisäisi näkyvyyttä sosiaalisen median kanavissa. Valemedian ja somehuutamisen aikakautena olisi hyvä ymmärtää tämä arvo.

Emme aina tee juttuja, jotka miellyttäisivät kaikkia keskustalaisia. Toisaalta ainakaan oman urani aikana kukaan ei ole puoluetoimistolta ladellut ohjeita siihen, mitä meillä pitäisi tehdä.

Uskottavuus näkyy muun muassa siinä, kuinka usein Suomenmaan uutisia siteerataan esimerkiksi Helsingin Sanomien pääkirjoituksissa tai eduskunnan täysistunnoissa.

Usein kuultu valitusvirsi on, että keskustalaisten viesti ei mene missään läpi. Se nähdään yhtenä vaalitappion syistä. Kuitenkin Suomenmaa julkaisee  lähes poikkeuksetta keskustan kansanedustajien kannanotot. Sitä kautta ne nousevat linkkeinä esimerkiksi Amppareihin.

Mitähän tapahtuisi, jos Suomenmaata ei olisi? Jokainen voi toki viestiä omissa some-kanavissaan, mutta kuinka uskottava viesti on tavallisen äänestäjän silmissä – jos viesti edes tavoittaa liikkuvat äänestäjät?

Puhumattakaan juttujen tasosta. Meillä on töissä tukku ammattijournalisteja. Osalla on keskustataustaa, osalla ei.

Aika usein kuulee väitteen, että Suomenmaan printillä on vähän tilaajia. Totta. Heitä voisi olla enemmän, ja sen eteen ponnistellaan. Tilanne on sama laajalti mediakentällä.

Suomenmaa kehittyy kuitenkin jatkuvasti. Paperisen lehden sisällön voi lukea myös sovelluksen kautta, ja siellä lukijamäärät ovat olleet ilahduttavasti kasvussa.

Printin lisäksi Suomenmaa tekee verkkojournalismia vuoden jokaisena päivänä. Verkossa Suomenmaata seuraavat laajalti yhteiskunnalliset vaikuttajat puoluekannasta riippumatta. Verkko tavoittaa myös satunnaiset kävijät.

Verkon tekemistä kehitetään jatkuvasti ja kävijämäärät ovat viime aikoina olleet nousussa. Viimeisen vuoden aikana Suomenmaan nettijutuilla on ollut lähes neljä miljoonaa lukukertaa.

Ajatus siitä, että Suomenmaan printti lakkautettaisiin ja työpanos siirrettäisiin verkkoon, on utopiaa. Emme voi tehdä tällaisella intensiteetillä verkkoa ilman printtiä.

Sekin olisi hyvä muistaa, että Suomenmaan rahoitus leikkaantui rajusti kevään vaalien jälkeen. Keskustan antama tuki puolittui kahdesta miljoonasta yhteen miljoonaan.

Suomenmaa on sopeuttanut toimintaansa. Printin ilmestymiskertoja on jatkossa 12 kertaa vuodessa. Yt-neuvotteluissa väheni reilut kahdeksan henkilötyövuotta. Suomenmaalla on töissä on enää kuusi kirjoittavaa toimittajaa ja esimiehet ja hallinto päälle.

Emme ole jääneet tuleen makaamaan, ja parhaillaankin on monenlaisia suunnitelmia tulevaisuuden ratkaisuiksi pöydällä.

Kaikille keskustalaisille haluaisin sanoa, että sen sijaan, että haluttaisiin tappaa oma, hyvin toimiva media, pitäisi keskittyä sen kehittämiseen yhdessä.