Historia | "Kun vuoroni lähestyi, pelkäsin" – Japani haki joko voittoa tai kunniakasta tappiota epätoivoisella taktiikallaan
Toinen maailmansota on maailmanhistorian verisin sota. Varovaisimmatkin arviot olettavat ainakin 50 miljoonan ihmisen kuolleen maailmansodan vuoksi.
Prosentuaalisesti vaihtelee erittäin paljon, kuinka moni minkäkin maan kansalaisista menetti henkensä. Puolalaisista arvioidaan kuolleen jopa 16 prosenttia, kun taas suurista taisteluista huolimatta Yhdysvallat menetti vain 0,32 prosenttia väestöstään.
Yhdysvaltojen kannalta kiitollista oli, ettei se joutunut taistelemaan päämantereellaan. Tämän takia yhdysvaltalaiset siviilit säästyivät siltä, minkä vaikkapa Neuvostoliitto ja Japani kokivat.
Japanilaisista kuoli maailmansodassa 3,61 prosenttia. Määrä saattaa kuulostaa pieneltä, jos on perehtynyt siihen, millä mielenlaadulla japanilaiset taistelivat.
Tuo prosenttiluku tarkoittaa kuitenkin yli 2,6 miljoonaa kuollutta sotilasta ja siviiliä.
Japanissa oli vallassa samuraiden ajalta periytyvä ajatus soturin kunniasta ja siitä, miten sotaa tuli käydä.
Keisari oli jumalallinen hahmo, jonka puolesta japanilaisen oli oltava valmis kuolemaan. Vangiksi antautuminen ja tappion kärsiminen olivat kunniattomia asioita. Japanilainen propaganda viimeistään takasi sen, että japanilainen mieluummin tappoi itsensä kuin antautui vangiksi, sillä propaganda väitti yhdysvaltalaisten kohtelevan vankejaan äärimmäisen julmasti.
Kuoleman kulttuuri tarjosi maaperän myös poikkeukselliselle itsemurhalentojen ilmiölle. Kamikazet ovat äärimmäisyytensä takia monelle tuttu tapaus, mutta mistä kamikazeissa oikeastaan oli kyse ja miksi japanilaiset halusivat uhrata arvokkaita lentäjiään? Lentäjän kouluttaminen ei kuitenkaan ollut mikään yksinkertainen asia, ja koneetkin olivat kalliita.
Vuoden 1944 aikana alkoi olla selvää, että Japani ei voittaisi Tyynenmeren sotaa.
Rauhantunnustelujen sijasta Japanin johtajat päättivät, että nyt tuli taistella entistä voimakkaammin. Vastarinta jatkui kovana kesään 1945 asti.
80 vuotta sitten, huhtikuusta kesäkuuhun 1945, oli käynnissä viimeinen suuri taistelu, eli taistelu Okinawasta.
Okinawan saari oli ainoa este yhdysvaltalaisjoukkojen ja Japanin pääsaaren välillä. Japanilaiset päättivät, että Yhdysvaltojen pitäisi maksaa jokaisesta neliömetristä kalliisti.
Okinawan taistelu oli koko sodan suurin kamikaze-taistelu. Jo ennen maihinnousua japanilaiset tekivät massiivisia kamikazelentäjien iskuja yhdysvaltalaislaivoihin. Taktiikka oli tehokas, mutta ei lopulta riittävä. Yhdysvaltojen onnistui melkein kolmen kuukauden taistelun jälkeen vallata Okinawa.
Okinawan kokemukset kuitenkin kertoivat, että Japanin pääsaari tulisi maksamaan moninkertaisesti enemmän amerikkalaishenkiä. Japanilaiset jatkoivatkin muun muassa kamikaze-lentoja aina sodan loppuun asti.
Ensimmäiset kamikazet toimivat itsenäisesti. Joukko fanaattisimpia lentäjiä pyysi lupaa itsemurhaiskuihin jo keväällä 1943, mutta lupaa ei myönnetty. Tästä huolimatta muutamat itsenäisesti toimineet lentäjät iskivät koneensa päin yhdysvaltalaislaivoja.
Virallisesti kamikaze-taktiikkaa alettiin kehitellä kesällä 1943. Kenraalimajuri Hiroshi Masaki laati aiheesta tutkielman, ja amiraali Takijirō Ōnishi otti sen käyttöön Japanin laivaston ilmavoimissa vuonna 1944.
– Yksi mies, yksi laiva, Ōnishi visioi kamikazejen iskutehokkuutta.
Sekä kamikaze-lentokone että lentäjän koulutus voitiin toteuttaa yksinkertaistetusti.
Parhaat lentäjät ja koneet pidettiin operatiivisissa tehtävissä tavoitteena saada nämä myös takaisin lennoiltaan. Kamikazen ei ollut tarkoitus palata lennoltaan.
Räjähteillä täytetty kone lennettäisiin päin yhdysvaltalaista laivaa. Se räjähtäisi vieden lentäjänsä hengen mukana myös koko joukon vihollisia ja näiden kalustoa.
Aivan yksi mies – yksi laiva -tehokkuuteen kamikazet eivät päässeet, mutta muutamilla lentokoneilla saatettiin hyvinkin saada upotetuksi suurikin laiva.
Lentokone saattoi olla yksinkertaistettu, sillä sen ei tarvinnut kuin nousta ilmaan ja lentää kohteeseen. Lentäjän koulutusjaksonkaan ei tarvinnut viedä kovin pitkään, sillä esimerkiksi turvallista laskeutumista ei tarvinnut osata.
Kamikaze-taktiikankin epäiltiin olevan turha yritys, sillä Japanin tilanne oli epätoivoinen. Tämä kuitenkin nähtiin ainoana vähänkin potentiaalisena mahdollisuutena onnistua Yhdysvaltoja vastaan, mutta ehkä tätäkin enemmän kunniallisena tapana käydä sota loppuun.
Japanilainen sotilaskulttuuri, joka korosti yksilön uhrautuvuutta, toi tuhansia vapaaehtoisia kamikaze-lentäjiä. Hengellinenkin puoli merkitsi paljon. Kamikazen voi suomentaa jumalalliseksi tuuleksi, ja soturin hengen uskottiin tulevan kamiksi, jonkinlaiseksi osaksi suurempaa henkeä.
Käytännössä vain osa lentäjistä oli oikeasti vapaaehtoisia. Jos jotakuta pyydettiin kamikazeksi, kieltäytyminen olisi saattanut tuottaa häpeää. Käskemisen ja pakottamisen makua rekrytoinnissa oli, vaikka se olisi tehty hienovaraisestikin.
Jotkut kamikazet selviytyivät kertomaan, miltä rivilentäjästä tuntui. Näin kokemuksistaan kertoi Kanji Suzuki, jolta nauhoitettu äänite kuullaan ainakin Toisen maailmansodan rintamilla -dokumenttisarjassa (Netflix 2023).
– Kuuluin kahdeksanteen erikoisiskuryhmään. Joukkoihin liittyi satoja ihmisiä. Uskoimme olevamme oikealla asialla ja käyvämme pyhää sotaa. Tunsin itseni urheaksi. Koimme olevamme sankareita.
– Toisena päivänä saatoin kuitenkin olla ahdistunut ja peloissani. Emme me oikeasti pitäneet keisaria kaikkivaltiaana, mutta nuorena sellaiseen tempautuu mukaan ja ajattelee, ettei muuta vaihtoehtoa ole.
Hetket, joiden piti jäädä miehen viimeisiksi, jäivät myös hyvin nuoren lentäjän mieleen.
– Kun vuoroni lähestyi, pelkäsin kovasti kuolemaa. Mutta käsky on käsky. Kun vihollisen laivat tulivat näkyviin, paluuta ei enää ollut. Sillä hetkellä, kun tiesin kuolevani kohta, mieleeni muistui asioita lapsuudestani. Kuten äitini kasvot.
– Sitten minuun osui, ja kaikki pimeni.
Kone syöksyi mereen, Kanji Suzuki sinkoutui kauas romusta ja amerikkalaisvene pelastaa hänet. Ilmatorjunnasta saatu osuma pelasti nuoren miehen hengen.
Yllättävän moni kamikaze-lentäjä jäikin eloon. Osa tarjoutui vapaaehtoisesti vangiksi ohjaamalla koneensa rauhassa mereen vihollisen lähelle, osa ammuttiin alas ja otettiin vangiksi, osan koneisiin tuli vikaa, ja heidän piti palata kotiin.
Kamikazet eivät olleet varsinaisesti suuri joukko, ja sodasta selvinneiden määrä oli luonnollisesti vielä pienempi, mutta muutamat lentäjät ovat tiettävästi elossa tänäkin päivänä.
Sodan lopulla moni kamikazeja komentanut korkea upseeri tiesi sodan olevan hävitty. Heillä oli paljon nuorta verta käsissään kamikazejen komentajina ilman, että iskut olivat muuttaneet sodan kulkua.
Japanilaisen sotilaskunnian perinteen mukaisesti osa heistä teki itse kamikaze-iskun tai rituaali-itsemurha seppukun. Seppukuun päätyi elokuun 1945 puolivälissä myös amiraali Ōnishi.
Kaiken kaikkiaan kamikazet olivat olleet tehokkaita. Muutama osuma ei haitannut niiden kykyä suorittaa tehtävänsä, joten kun kamikaze oli törmäyskurssilla laivan kanssa, se todennäköisesti osui. Okinawan taistelun aikana kamikazet tekivät yhteensä noin 2000 iskua, ja niissä kuoli yli 5000 yhdysvaltalaista laivaston sotilasta. Yhdysvaltojen laivasto ei ole menettänyt missään muussa taistelussa läheskään yhtä paljon sotilaitaan.
Yhteensä kamikaze-tehtäviä lennettiin 3301. Näistä 2394 menetettiin taistelutehtävissä, kymmenille kävi onnettomuuksia ja melkein tuhat joutui palaamaan tukikohtaan konevikojen tai sään takia.
Arviot luvuista vaihtelevat, mutta käytettyihin resursseihin nähden kamikazet onnistuivat tehokkaasti upottaen ainakin 34 liittoutuneiden alusta ja vaurioittaen liki neljää sataa. Sodan kulkua tällä ei kuitenkaan käännetty.
Japani antautui syyskuun 1945 alussa, kun Yhdysvallat pudotti maahan kaksi atomipommia. Todennäköisesti Japani olisi antautunut joka tapauksessa pian, sillä maa oli erittäin pahasti alakynnessä sekä Yhdysvaltoja että Mantsuriassa nyt Neuvostoliittoa vastaan. Toinen maailmansota päättyi antautumiseen 2. syyskuuta 1945. Japanin asevoimien kokoa on sen jälkeen rajoitettu.
Lähteitä
The New York Times 3.12.2020 (englanniksi)
Los Angeles Times 7.12.2005 (englanniksi)
Toisen maailmansodan rintamilla -dokumenttisarja (Netflix 2023)