"Onks Hintsala ehdolla?"

– Ainoat keskustelut puoluetoimiston tai muiden nokkaelimien kanssa käydään ennen kaikkia vaaleja. Kysymys kuuluu aina: onks Hintsala ehdolla?

Näin avautuu espoolainen kaupunginhallituksen jäsen Mikko Hintsala (kesk.) sosiaalisessa mediassa. Hän ilmoittaa luopuvansa 14 vuoden jälkeen paikallispolitiikasta, koska ei ole vuosien aikaan saanut ”oikeastaan mitään merkittävää tai historiaan jäävää aikaiseksi”.

Hintsalan mukaan puolueen rooli on ollut hänen työssään mitätön. Esimerkiksi puolueohjelmilla ei ole ollut miehelle mitään annettavaa.

Hintsalaa on syytä kuunnella. Hän tuskin on ajatustensa kanssa yksin.

Joka kuntavaaleissa noin kolmannes valtuutetuista luopuu vapaaehtoisesti paikastaan. Motiivejakin on selvitetty.

Yliopistonlehtori Sari Pikkalan mukaan yleisin yksittäinen syy on henkilön tuntemus siitä, että hän on ollut mukana jo tarpeeksi pitkään.

Yli puolella vastaajista syyt liittyvät turhautuneisuuteen ja kriittisyyteen kunnallista päätöksentekoa ja politiikkaa kohtaan. Lähes kolmannes ajattelee, että muut kunnanelimet kävelevät valtuuston yli. Reilu neljännes kertoo, että kuntaa johtaa pieni klikki.

Huolestuttavaa on, että kielteiset tuntemukset ovat kasvussa.

Tutkijan mukaan luopujien kuvaukset antavat osin lohduttoman kuvan kuntapolitiikasta. Kuntien päätöksentekokulttuureissa olisi Pikkalan mielestä parantamisen varaa.

En ole itse vaikuttanut kuntapolitiikassa, mutta kuulemieni juttujen perusteella paikallispolitiikka voi olla likaista. Päätöksiä junaillaan, ihmisiä painostetaan, uusille toimijoille ei anneta tilaa eikä avoimuudesta ole tietoakaan. Asioista päättävät muutamat vahvat persoonat. Pahimmillaan valtuutetut kommunikoivat haastekirjeillä.

Ongelmien keskellä täysjärkisten valtuutettujen turhautuminen on ymmärrettävää.

Kuntien päätöksentekokulttuurien tervehdyttäminen ei ole yksin puolueiden tehtävä, mutta myös niissä pitäisi katsoa peiliin.

Huhtikuiset kuntavaalit kolkuttavat jo ovella. Ehdokkaiden saaminen listoille ei tälläkään kertaa ole helppoa, mutta jotain tehdään keskustassakin väärin, jos valtuutettuja lähestytään vain ennen kuntavaaleja ketunhäntä kainalossa.

Voitaisiinko valtuutettujen työtä tukea nykyistä paremmin? Miten heidät saataisiin tuntemaan puoluetoiminta omakseen?

Demokratian sotureista pitäisi huolehtia myös vaalien välissä.

Keskustan kannalta tilanne ei ole täysin lohduton. Espoolainen Hintsalakin puolustaa puoluetoimintaa.

– Omassa puolueessani ei ole erityistä vikaa eikä mitään erityistä. Vähän niin kuin ei muissakaan puolueissa. Ne ovat puolueita, ja niiden varaan suomalainen demokratia rakentuu jatkossakin, hän kiteyttää.