Tunnin junat kallista haaveilua
Suomeen kaavaillaan peräti kolmea suurnopeudella metropoleja yhdistävää ”tunnin junaa”.
Pisimmällä on Turun hanke mutta suurella vakavuudella myös Tampere ja Helsinki havittelevat oikorataa välilleen. Pääradan oikaisua varten on perustettu hankeyhtiö Suomi-rata Oy, joka julkaisi tavoitteitaan perjantaina.
Sen mukaan yhteiskuntataloudellisesti olisi järkevintä vetää uusi rata metsään ja samalla koukkaista pääkaupunkiseudulla lentokentän kautta.
Hintalappu on pelkästään tälle yhdistelmälle 5,5 miljardia euroa.
Kaksi asiaa on tässä vaiheessa varmaa. Kaikki laskelmat hinnoista ovat nykyinflaatiolla surkeaa kuraa. Ja toiseksi: kaikki laskelmat hyödyistä perustuvat paisutettuun näkymään suurkaupungistumisesta.
Turun junalle voi nähdä taloudellisiakin perusteita, koska rata on aikanaan rakennettu osin kielipoliittisin perustein koukkaamaan rannikolle. Pääradalla kysymys on ennen muuta keskisuurten maakuntakeskusten tyhjentämisestä kahden Suomen suurimman kaupungin hyväksi.
Hankeyhtiön omistavat valtio ja pääradan kunnat. Myös oma kotikuntani Hämeenlinna on mukana mutta kokonsa mukaisesti vaatimattomalla osuudella.
Yhtiön linja ja laskelmien perusteet sanellaan metropoleissa. Historiallinen maakunta- ja hallintokeskus Hämeenlinna jätetään näissä pohdinnoissa takarivin taaviksi pohtimaan osaansa hylättynä raidekaupunkina.
Nykyiselle pääradallehan hankeyhtiö siirtäisi tavaraliikenteen, jonka seassa romanttiset paikallisjunat puksuttelisivat kansallismaisemaan silloin tällöin.
Uuden oikoradan – tai metsäradan – kuten me hämäläiset sitä kutsumme, vaihtoehtona on pääradan remontti. Sille ovat suunnitelmat valmiina ja realistinen hintalappu olemassa.
Reilulla miljardilla toteutuisi pääradan pallolaajennus, joka nopeasti palvelisi koko Ouluun saakka vetävän ratakokonaisuuden etua. Työt ovat aloittamista vaille valmiita, mutta budjetissa osa näistä rahoista on jo ohjattu toissijaisiin kohteisiin.
Liikenneministeriössä näyttää olevan väkeviä voimia, jotka ajavat Suomen kahtiajakoa.
Ukrainan sodasta näyttää tulevan pitkä konflikti, joka ilman muuta heijastuu paitsi talouteemme myös tavoitteisiimme.
Valtiovarainministeri Annika Saarikko esitti jo elokuussa epäilynsä tunnin junien kannattavuudesta.
Senkin jälkeen maailmantilanne on kärjistynyt. Ukrainan sodasta näyttää tulevan pitkä konflikti, joka ilman muuta heijastuu paitsi talouteemme myös tavoitteisiimme.
Omavaraisuus, huoltovarmuus ja haavoittuvuus nousevat uudella tavalla investointien perustaksi.
Oikoratahaihattelu ei näytä tätä maailman muutosta edes tunnistavan.
Kaikkein pöhköimmän perustelun tunnin junille luin Osmo Soininvaaran sinällään kiintoisasta kirjasta ”Yhteiskuntapolitiikka 2020-luvulle”.
Hän perustelee nopeita yhteyksiä yliopistoväen tarpeella tavata toisiaan. Olen kyllä tähän asti ajatellut, että siihen riittää hyvä tietoliikenneyhteys. Punaviinit voi nauttia koneen äärelläkin.
Päärata tarvitsee nopean remonttinsa ja samalla yhteyttä pohjoiseen on laajennettava.
Tarvitaan yli rajan ulottuvat yhteys. Vaihtoehtona ovat Jäämeren suunta Lapin yli tai Vaasan kautta Ruotsin halki kohti Norjaa.
Itse ajattelen tämän jälkimmäisen suunnan olevan turvallisuuden ja hyötyjen kannalta paremman, joskin kalliimman.
Joka tapauksessa haaveilu tunnin junista pitäisi nyt haudata ja keskittyä olemassa olevien rakenteidemme kehittämiseen ja turvaamiseen.
