Ruotsissa edullista vuokra-asuntoa saa jonottaa kuin Ladaa Neuvostoliitossa
Ruotsin vuokra-asuntojärjestelmän muuttamisesta markkinaehtoisemmaksi on keskusteltu vuosien ajan. Asiaa ovat pitäneet esillä etenkin porvaripuolueet, jotka katsovat, että muutoksia tarvitaan kroonisen asuntopulan korjaamiseksi.
Selvittäminen kirjattiin hallitussopimukseen, jonka nojalla keskustapuolue ja liberaalit sitoutuivat tukemaan Stefan Löfvenin punavihreää vähemmistöhallitusta.
Asuntokysymyksen herkkyys kävi taas kerran selväksi, kun selvitys markkinavuokrien sallimisesta asuntojen uustuotannossa valmistui lähetettäväksi lausuntokierrokselle. Vuokrien vapauttamista vastustava vasemmistopuolue uhkasi vetää tukensa hallitukselta, jos asia etenee.
Markkinoilla vapaasti määräytyviä vuokria ei puolue voi hyväksyä, vaikka ne koskisivat vain osaa asunnoista.
Nykyisin Ruotsin vuokra-asuntomarkkinoita luonnehtii tiukka sääntely sekä asuntojen jaossa että vuokrissa. Vuokra-asuntojen jakoa hallinnoidaan keskitetysti, ja ensisijaisen sopimuksen saaminen vaatii asettumista asuntojonoon, jossa voi suosituilla paikkakunnilla sujahtaa muutama vuosikymmen, ennen kuin oma vuoro tulee.
Jonoon voi ilmoittautua, kun täyttää 18 vuotta. Asunnot jaetaan jonotusjärjestyksessä ehdot täyttävien vuokralaisten kesken. Tukholmassa voi jonottaa asuntoa samaan tapaan kuin Neuvostoliitossa odotettiin uutta Ladaa – sinnikkäimmät ovat odottaneet yli 30 vuotta, jotta saisivat mieleisensä asunnon.
Vuokria tarkastellaan vertailemalla niitä vuokratasoon varustelultaan ja kunnoltaan samankaltaisissa asunnoissa.
Tavoite on, että esimerkiksi kaupunkikeskustojen halutut asunnot ovat ainakin periaatteessa saatavilla myös pienituloisemmille ihmisille. Asumistukia maksetaan Suomeen verrattuna selvästi vähemmän, ja järjestelmä on pääosin suunnattu nuorille lapsiperheille.
Ruotsin Tilastokeskuksen mukaan vuokralla asuvien kotitalouksien asumiskustannusten mediaani oli viime vuonna 75 000 kruunua vuodessa (7 340 euroa).
Omaa ensisijaista vuokrasopimusta odotellessa voi hankkia toisen käden vuokrasopimuksen, joissa vuokra voi nousta tuntuvasti yleistä tasoa korkeammaksi, tai asua alivuokralaisena, ellei omistusasunnon hankkiminen ole mahdollista.
Asuntonsa jälleenvuokraukseen on pyydettävä vuokraisännän tai talon omistavan asuntoyhdistyksen lupa. Lainsäädännöllä on rajattu vuokranantajien mahdollisuuksia periä ylisuuria vuokria toisen käden sopimuksista.
Vuokralainen voi takautuvasti vaatia osan vuokrasta takaisin kahden vuoden ajalta, jos vuokran katsotaan olleen liian korkea. Pimeillä markkinoilla pelisäännöistä ei paljon piitata ja vuokra-asunnoista voi joutua maksamaan tuntuvia kynnysrahoja.
Helsingin yliopiston makrotaloustieteen professori Niku Määttänen pitää ymmärrettävänä, että asumisen hintaa halutaan Ruotsissa rajoittaa. Samalla pitäisi kuitenkin nähdä, että hintasääntelyn takia asuntoja ei riitä kaikille halukkaille.
– Onhan se erikoista, että Ruotsin kaltainen aika rationaalinen yhteiskunta on voinut luoda niin kummallisen järjestelmän, Määttänen sanoi STT:lle.
Nykyisen järjestelmän muuttaminen on vaikeaa, koska ne, jotka siitä hyötyvät, ovat järjestäytyneet ja lobbaavat muutoksia vastaan.
– Ne, jotka hyötyisivät järjestelmän poistamisesta ja joustavammista asuntomarkkinoista, ovat laaja joukko, mutta he eivät ymmärrettävästi ole samalla tavalla järjestäytyneitä.
Ruotsin vuokralaisia edustava etujärjestö Hyresgästföreningen onkin eturivissä taistelemassa vuokrasääntelyn keventämistä vastaan.
Järjestön asiantuntija Erik Elmgren kirjoittaa lausunnossaan, että hallituksen kaavailema malli johtaisi suurempaan epätasapainoon kiinteistönomistajien ja vuokralaisten välillä, heikompaan kuluttajansuojaan ja korkeampiin vuokriin.
Uudistus ei myöskään kasvata asuntotuotantoa, Elmgren moitti.
Sääntelyn purkamista ajavat ovat eri mieltä ja uskovat, ettei asuntopulaa saada korjattua ilman vuokrasääntelyn keventämistä. Tätä viestiä ovat ajaneet porvaripuolueiden lisäksi yritysmaailma.
Musiikkipalvelu Spotifyn perustajat Daniel Ek ja Martin Lorentzon kirjoittivat viisi vuotta sitten avoimen kirjeen Ruotsin hallitukselle, jossa he vaativat muun muassa toimia vuokra-asuntojen saatavuuden parantamiseksi. Yhtiöllä oli jo tuolloin työntekijöitä 48 maasta Tukholman konttorissaan.
– Sen vaatiminen, että uuteen maahan tulevien nuorten ihmisten pitää heti hankkia kalliita omistusasuntoja, vähentää Tukholman vetovoimaa eikä ole pitkän päälle kestävä ratkaisu. Verratkaa sitä New Yorkin, Lontoon ja Singaporen kaltaisiin kaupunkeihin, joissa vuokra-asunnon hankkiminen on helppoa, Ek ja Lorentzon kirjoittivat.
Kirjeen lähettämisestä on kulunut viisi vuotta, mutta pula vuokra-asunnoista on ennallaan ja ongelma koskee useimpia maan kuntia.
Omistusasuntojen puolella erityisesti omakotitalojen hinnat ovat korona-aikana singahtaneet huimaan nousuun. Vuosikymmenien asuntolainoihin tottuneet ruotsalaiset eivät emmi ottaa isoja lainoja.
