Neljästä kolmeen

Melkeinpä joka päivä saamme uusia tietoja ilmaston lämpenemisestä. Pitkät helteet meillä ja Etelä-Euroopan ennätyskuumuus sävyttävät pohdiskelua ilmastonmuutoksesta.

Ehkä siinä tulee ajautuneeksi liiankin pessimistisiin mietteisiin. Ääri-ilmiöt on pakko noteerata.

Ilmasto on muuttunut aina, sen tiedämme historiasta. Nyt lämpeneminen tuntuu vastaansanomattoman selvältä trendiltä eri puolilla maailmaa – ja vauhti alkaa hirvittää.

Viime viikolla kerrottiin, että Ruotsin korkeimman tunturin huippu ei ole Kebnekaisen Sydtoppen, vaan Nordtoppen: jäätikkö sulaa, kivi pysyy.

Tutkijat joutuvat vastaamaan medialle, mitä ilmaston lämpeneminen merkitsee Suomelle, jonka ilmasto lämpenee suhteessa eniten. Tämä keskustelu kiihtyy ja saakin kiihtyä. Lämpeneminen seurauksineen tunkeutuu elämäämme monelta kantilta.

Mutkia oikoen vastaus on: neljä vuodenaikaa Etelä-Suomessa ja korkeammallakin ovat historiaa, ja siirrymme vähitellen kolmeen vuodenaikaan. Talvi, lumi ja pakkanen ovat tätä menoa menneisyyttä, ja syksynoloinen vaihe ottaa talvenkin paikan. Pitää sanoa tässäkin, että nyt ei puhuta ensi vuodesta, vaan pitemmän ajan näkymistä.

Pohjoinen Suomi saa pitää neljä vuodenaikaa, mutta keskinen Suomi on jo siinä ja siinä. Neljään vuodenaikaan tottuneille muutos tuntuu pahalta, vaikka emme sitä ehkä ehdikään suuremmin kokea.

Ilmaston lämpenemisessä on viisasta toimia varovaisuusperiaatteen mukaisesti.

Seppo Kääriäinen

Tällaisella muutoksella on merkittäviä vaikutuksia luonnosta ja luonnonvaroista elävän kansan elämän edellytyksiin joka puolella Suomea. Monia vaikutuksia pystyy ennakoimaan, mutta näin suuri muutos tuo väistämättä myös ennalta-arvaamattomia seurauksia.

Suuri kysymys on, miten käy metsillemme. Tautivaara vaanii muutoinkin. Myrskyt altistavat havumetsämme suurtuhoille, joista on mustia esimerkkejä vaikkapa Kanadasta.

Sekin surkea vaihtoehto on otettava huomioon, että ilmaston lämpeneminen on jo karannut ihmisten hallinnasta. Pariisin ilmastosopimus pyrkii hillitsemään lämpenemistä, mutta sen teho murenee, kun esimerkiksi Yhdysvallat ei sitä toteuta. Ja onko sopimus liian mieto pahenevan ongelman ratkaisemiseen nähden?

Ilmaston lämpenemisessä on viisasta toimia varovaisuusperiaatteen mukaisesti: tehdään kaiken varalta enemmän kuin nyt näyttää tarpeelliselta ja vaikutetaan siihen, että kaikki maapallolla toimivat samalla periaatteella.

Ylisukupolvisuuteen ei mielestäni sovi se, että tulevat sukupolvet saavat pitkän syksyn ja vain kolme vuodenaikaa. Siinä sitä on alkiolaisillekin pohtimista ja tekemistä.