Poispriorisoidaan isoimmat kaupungit, keskitytään Sydän-Suomeen
Keskustan pitää mennä kaupunkeihin. Lause tuntuu mantralta, jota tahdikkaasti on toistettu vuosi toisensa perään.
Jokainen meistä keskustalaisista lienee pohtinut sitä, miksi emme pärjää etelän suurissa kaupungeissa kehäkolmosen sisäpuolella.
Yritystä pärjäämiseksi kun kuitenkin on ollut. Rehellisiä kuitenkin ollaksemme, todellinen menestys tapahtuu Suomen suurkaupunkien ja maaseudun välissä, Sydän-Suomessa.
Heti alkuun on myös todettava, että on väärä totuus, että emme pärjäisi kaupungeissa.
Kotikaupunkini Kuopio on tästä erinomainen esimerkki. Ensinnäkin Kuopio on kaupunki ja toista vuotta vetovoimaisin kaupunki heti Tampereen jälkeen.
Mielenkiintoinen nyanssi itsessään on, että meille Kuopioon muutti viime vuonna ihmisiä eniten Espoosta – yhdestä maan suurkaupungeista.
Toisekseen Kuopiota johtaa keskusta, nyt määrässään toista kautta putkeen. Voitimme Kuopiossa kuntavaalit, voitimme Kuopiossa aluevaalit.
Seuraavaksi voitamme eduskuntavaalit. Myös Oulu, Mikkeli, Seinäjoki tulevat samassa kaupunkikastissa mukana. Ja näitä esimerkkejä löytyy lisää – juuri sieltä maan viiden suurimman kaupungin ja maaseudun välistä, Sydän-Suomesta.
Onko niin, että meille ei oikein tunnu kelpaavan kaupunkipolitiikka siinä muodossa, missä pärjäämme ja mistä myös tosiasiallinen kannatuksemme kumpuaa? Onko niin, että olemme nielaisseet sen koukun, jossa kaupunkipoliittinen menestys mitataan vain sillä kehäkolmosen sisäpuolella tapahtuvalla menetyksellä?
Ajattelen osittain, että kyllä: kaupunkipoliittisesti kompassimme pyörii ja pyörii.
Yritämme löytää paikkamme. Yritämme löytää rooliamme osana kaupunkikeskustelua. Yritämme ylipäätään löytää rauhan sen kanssa, että miten osaltamme kaupunkipoliittinen menestys mitataan.
Kipuilemme viestin vastaanottamattomuuden kanssa juuri maan isoimmissa kaupungeissa. Samanaikaisesti hallitsemme maan suurimpien ja maaseudun välistä maastoa suvereenisti.
Joten olisiko siis niin, että hölläisimme tavoitettamme suurten kaupunkien valloituksessa ja ottaisimme tiukemmin agendallemme Sydän-Suomen vahvemman roolin ja arvon tunnustuksen itsessään?
Kuuluisa siltarumpupolitiikka toimii ja hyödyttää koko Suomea.
Me olemme vahva kehyskaupunkien, taajamien ja haja-asutusalueiden puolue. Olemme aidosti ainoa sydänsuomalaisten kaupunkien ja kuntien edunvalvoja ja vieläpä aika hyvä sellainen.
Esimerkkejä riittää jokaisen kotinurkilta: kuuluisa siltarumpupolitiikka toimii ja hyödyttää koko Suomea.
Kuuluisimpana tienpätkät, liittymät ja sillat ovat monessa kohden meidän erinomaisen edunvalvontatyömme ansiota ja vaikka valtakunnan media pitää meitä siitä pilkkanaan, on kiitos aito halki maan.
Elinkeinoelämä seuraa alueiden kehitystä ja priorisoi työn Sydän-Suomeen siinä missä mekin, muutamia esimerkkejä nostaakseni on tuoreeltaan Finnvectorin uusi lääketehdas Kuopiossa ja Wärtsilän teknologiakeskus Vaasassa.
Keskustan puoluekokous polkaistaan käyntiin tänään. Kokoonnumme viimeisen kerran ennen eduskuntavaaleja. Kuten europarlamentaarikko Elsi Katainen kirjoitti omassa blogipuheenvuorossaan: keskusta tarvitsee ennen kaikkea yhteisen päämäärän. Olemme enemmän kuin käännekohdassa, sekä maailman että puolueemme osalta.
Sydän-Suomi on koronan vuoksi noussut uuteen kukoistukseensa. Sydän-Suomi houkuttelee perheitä väljemmän elinpiirin, luonnon ja rauhan läheisyyteen.
Monipaikkainen Suomi elää ennennäkemätöntä murrostaan. Etätöiden Suomi on mahdollisuus, niin alueillemme, kuin meille myös puolueena. Siihen olisi tartuttava, haluttava ja uskallettava nousta Sydän-Suomen puolueeksi, kasvoiksi.
Kokoomuksen yhdistää oikeistolainen talouspolitiikka, sosiaalidemokraatit puhuvat yhteisellä suulla hyvinvointiyhteiskunnasta, vihreiden liima on ympäristö ja ilmasto.
Keskustalla se on ollut aluepolitiikka. Ja niin sen on oltava jatkossakin: aluepolitiikka tarvitsee tosin uutta sanoitusta, uutta brändiä, uutta identiteettiä.
Se tarvitsee myös meiltä puolueena rohkeutta uskaltaa priorisoida, uskaltaa ajatella vahvuuksiemme mukaisesti. Sydän-Suomi on keskustan leipälaji.