Todellinen sote-muutos tehdään alueilla

Hallitus on asettanut kovan tavoitteen sekä lopettaa maan velkaantuminen kohtuullisessa ajassa että uudistaa sosiaali- ja terveydenhuoltomme rakenteet ja sisällöt.

Olemme nyt yhtä askelta lähempänä näitä tavoitteita: tällä viikolla lähti kymmenen viikon lausuntokierrokselle sote- ja maakuntauudistusta koskeva hallituksen esitysluonnos.

Uudistukselle on onnistuessaan laskettu kokonaisuudessaan kolmen miljardin euron kustannusvajetta korjaava vaikutus ensi vuosikymmenen loppuun mennessä. Kyse ei ole leikkauksista nykytasoon, vaan kustannusten kasvun hillitsemisestä.

Terveydenhuoltoon käytettävät menot ovat kasvaneet jo useita vuosia talouden kasvua voimakkaammin. Veronmaksajien suhteellinen osuus vähenee, ja samaan aikaan palveluiden tarve kasvaa. Koulutetusta hoitohenkilökunnasta alkaa paikoin olla pula.

Terveydenhuollon sisällöt kehittyvät, mutta innovaatiot ja hyvät käytännöt eivät leviä riittävän tehokkaasti, eikä tieto kulje kuten pitäisi.

Erityisesti peruspalveluiden saatavuudessa ja laadussa on ongelmia. Erikoissairaanhoidosta taas tulee kuntiin yllättäviä lisälaskuja. Ne painiskelevat kustannusten kanssa voimatta niihin itse kunnolla vaikuttaa.

Sote-muutoksen keskeiset tavoitteet eivät olekaan viime vuosina muuttuneet mihinkään.

Perustuslakivaliokunta linjasi runsas vuosi sitten, että sote-vastuullisia harteita on kasvatettava. Linjauksen pohjalta olemme rakentamassa maakuntien järjestämis- ja rahoitusvastuulle pohjautuvaa mallia. Vuoden 2019 budjetissa ei kunnilla ole enää euroakaan sosiaali- ja terveydenhuollon menoihin.

Ihmisen tulee saada palvelunsa sujuvasti ilman, että joutuu sukkuloimaan luukulta toiselle. Se on mahdollista, kun maakunta kantaa kokonaisvastuun, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset tuodaan tiiviiseen yhteistyöhön toistensa kanssa, ja perus- ja erityistason yhteispeli on saumaton. Tiedon on kuljettava.

Kun jatkossa kaikki sote-rahoitus kulkee maakunnan kautta, kustannusvastuuta ei enää siirrellä maksajalta toiselle. Maakunta varmistaa ohjauksellaan, että palvelut muodostavat yhteensovitettuja kokonaisuuksia.

Tuottajien tulee noudattaa maakunnan määrittelemiä palvelukokonaisuuksia ja -ketjuja yhtenäisten perusteiden mukaisesti, ja ne velvoitetaan yhteistyöhön. Paljon palveluita käyttäville pitää olla tehokasta palveluohjausta ja laaja-alainen asiakassuunnitelma. Potilas- ja asiakastiedon on liikuttava ja oltava käytettävissä.

Lainsäädäntö on hengeltään mahdollistava: jokainen maakunta muokkaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut omannäköisekseen. Esimerkiksi sitä ei voida ministeriöistä määrätä, mitä käytännössä tarkoittavat lähipalvelut missäkin päin Suomea. Maakunnan palvelustrategiasta tuleekin tärkeä linjanveto siitä, mihin maakunta palvelutuotannossaan satsaa.

Konkreettinen muutos tehdään alueilla. Nyt tulisi jo kaikissa maakunnissa olla pitkälle hahmottunut näkemys siitä, miten niin soten kuin maakuntahallinnon järjestäytyminen organisoidaan.
Mitkä eri tahot tarvitaan valmisteluun, mitkä ovat yhteiset tavoitteet, miten määritellään lähipalvelut? Missä asioissa tehdään yhteistyötä eri maakuntien kanssa? Miten muutosta johdetaan?

Aloitin viime viikolla sote-kierroksen, jonka aikana kierrän viidessä viikossa jokaisen maakunnan. Kuulemme valmistelevien virkamiesten kanssa terveisiä suoraan kentän toimijoita ja konkretisoimme lainsäätäjän tahtotilaa.

Alueilla on erityispiirteensä. Jokainen niistä tekee omannäköisensä soten. Energia kannattaa nyt käyttää siihen, että kussakin maakunnassa liikutaan samaan suuntaan ja varmistetaan ihmisille laadukkaat palvelut riittävän läheltä.