Suora demokratia ei ole näyttänyt parhaita puoliaan
Edustuksellinen demokratia tarkoittaa, että ihmiset valitsevat keskuudestaan edustajia, joilla on valtuuksia tehdä päätöksiä koko porukan puolesta. Ensimmäisen kerran tätä kokeiltiin antiikin Ateenassa.
Suomen kielessä edustuksellisen demokratian kautta valitulla ihmisellä on nimi ”luottamushenkilö”. Nimike on yllättävän kaunis: ihminen toimii toisten luottamuksen takia ja sen varassa. Luotetaan, että valittu ihminen osaa muiden puolesta perehtyä asioihin ja tehdä oikeita päätöksiä.
Ensimmäisiin luottamustoimiini pääsin ja jouduin yläasteella. Olin muun muassa tukioppilaana ja ysiluokalla Särkänniemeen suuntautuneen luokkaretkemme kassan rahastonhoitaja. Myöhemmin olen edustanut omaa ryhmääni niin kunnanvaltuutettuna, varusmiestoimikunnan puheenjohtajana kuin oikeustieteen ylioppilaiden yhdistyksen johdossa.
Edustuksellinen kansanvalta ja luottamushenkilönä oleminen ovat mainettaan parempia ja tarvitsevat kunnianpalautuksen. Tällä hetkellä trendikästä on vannoa suoran kansanvallan nimiin ja myös irtopisteitä kalastavat poliitikot mielellään hehkuttavat sitä.
Eduskuntaan saapuu lähes kuukausittain kansalaisaloitteita, joista valitettavan moni on heikosti valmisteltu ja johtaisi hyväksyttäessä sekavaan lopputulokseen.
Valitettavasti viime aikoina suora demokratia ei ole näyttänyt parhaita puoliaan. Eduskuntaan saapuu lähes kuukausittain kansalaisaloitteita, joista valitettavan moni on heikosti valmisteltu ja johtaisi hyväksyttäessä sekavaan lopputulokseen.
Kansanäänestyksissä on helppo sanoa asioille EI tai KYLLÄ, mutta sen syvällisempään yhteiskunnan parantamiseen ei niillä päästä. Kansanäänestysten tuloksiin voidaan vaikuttaa vaihtoehtojen asettelulla, josta hyvä esimerkki on Ruotsin surullisen kuuluisa ydinvoimaäänestys.
Suora demokratia huutoäänestyksellä ja ”some-demokratia” tykkäyksineen ja vihapuheineen näyttää kärjistävän ja sotkevan monimutkaisia ongelmia enemmän kuin selkeyttävän ja rakentavan.
Vastuunotto oman kylän asioista kyläyhdistyksessä tai ay-osastossa työpaikasta luo sopua ja siltoja. Erilaisia näkökulmia edustavat luottamushenkilöt löytävät usein yhdessä valtuustoissa ja hallituksissa ratkaisuja. Omien ja vieraiden paineessa syntyy timantteja.
100-vuotias Suomi on rakennettu luottamushenkilöiden voimalla. Maalaisten, työläisten ja yritysten edustajat ovat luoneet kilpailukykyisen hyvinvointiyhteiskunnan yhdessä. Suomen vahvuus on ollut sopiminen ja erilaiset koalitiot yli poliittisten rajojen.
Nykyisten pirullisten ongelmien keskellä tarvitaan kipeästi taitavia luottamushenkilöitä. Valtiovallan pitää tukea kansalaisyhteiskuntaa ja rohkaista talkootyöhön. Kunnallisiin ja maakunnallisiin luottamustehtäviin ryhtyvien on saatava riittävä korvaus menetetyistä ansioista ja apua lasten hoitoon, jotta kaikkien on mahdollista olla mukana.
Huhtikuussa käydään kuntavaalit. Kunta on suomalaisen demokratian perusyksikkö. Tavallisten kuntalaisten edustaminen hallinnossa kiteyttää paljon luottamushenkilönä olemisesta.
Maailmaa ja kotikuntaa ei muuteta jakamalla ajatuksia kavereille verkossa, vaan lähtemällä ehdokkaaksi ja jakamalla ne rohkeasti kaikille äänestäjille.
Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja