Sote turvaa yhdenvertaiset palvelut
Sosiaali- ja terveysuudistuksesta on tullut sana, joka saa aikaan kyllästymisen tunteita monissa. Silti sen toteuttaminen on välttämätöntä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta sai valmiiksi mietintönsä uudistuksesta 14.6.2021. Tuo mietintö on pohjana eduskunnan käsittelylle. Valiokunnan puheenjohtajana haluan avata tässä näkemyksiäni uudistukseen.
Alkuun totean, että uudistus ei ole täydellinen. Monien yksityiskohtien suhteen jää ongelmia. Jos olisin saanut yksin toteuttaa tuon uudistuksen, olisi se ollut monessa mielessä toisenlainen. Ongelmat ovat kuitenkin sellaisia, että ne voidaan halutessa korjata tulevaisuudessa.
Päättäjän tehtävä on katsoa kuitenkin kokonaisuutta, ei pelkästään yksityiskohtia. Toimiiko esitetty perusratkaisu?
Tässä harkinnassa nostan kärkeen kolme näkökulmaa. Turvaako uudistus riittävät ja tasavertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille postinumerosta riippumatta. Kyllä turvaa. Olen vakuuttunut siitä, että toteutuessaan uudistus tulee turvaamaan palvelut selvästi nykyistä järjestelmää paremmin.
Tämä näkökulma on tärkein siksi, että sote-uudistuksessa on kysymys viime kädessä meille kaikille tutuista palveluista. Vaikkapa siitä, että kun ikäihminen tarvitsee apua kotona pärjäämiseen, palvelua on tarjolla. Kysymys on myös siitä, että silloin kun tarvitaan lääkärin palvelua esimerkiksi lapsen sairastuessa, lääkäriin pääsee.
Toinen tärkeä kriteeri on palveluiden rahoituksen riittävyys. Nyt esitetty valtion rahoitusvastuu turvaa parhaiten yhdenvertaisen rahoituksen. Samalla se tarkoittaa, että jokaisen maakunnan alueella, kuntien veronkorotustarpeet pienenevät. Tulevaisuudessa kuntien talous on helpommin ennustettavaa ja vakaampaa.
Jotta palvelut toimisivat, tarvitaan jatkossakin järkevää julkisen ja yksityisen palvelutuotannon kumppanuutta. Vaikka uudistus tarkoittaa muutaman jättiulkoistuksen päättymistä siirtymäajan jälkeen, yksityisen palvelutuotannon osuutta ei ole rajattu erityisellä prosenttiosuudella.
Tämä on suuri askel nykyistä parempaan suuntaan.
Monituottajamallin rakentamisessa valta jää paljolti tuleville hyvinvointialueille. Näin tuleekin olla. Useassa kunnassa sosiaalipalveluita on rakennettu kunnan, yritysten ja järjestöjen kumppanuudelle. Tällaisen yhteistyön jatkuminen halutaan turvata. Kannustan erityisesti toteutusvaiheessa huomioimaan alueen pienet yritykset. Ne luovat paikallista elinvoimaa ja pitävät palvelut lähellä.
Valiokunta linjasi mietinnössään erikseen, että joillakin erikoisaloilla on mahdollista ostaa yksityiseltä jopa kaikki yksittäiset toimenpiteet, vaikkapa kaihileikkaukset, kunhan hyvinvointialueella varmistetaan erikoisalalla riittävä osaaminen. Tällöin kyetään olemaan myös ammattimainen ostaja.
Esitetystä kritiikistä huolimatta oloni on sote-uudistuksen suhteen levollinen. Yli kymmenen vuoden puserruksen jälkeen olemme saamassa lainsäädännön valmiiksi. Olen vakuuttunut, että tämä on suuri askel nykyistä parempaan suuntaan. Lainsäädäntö luo kuitenkin vain raamit toiminnalle. Varsinainen sote-uudistus toteutetaan maakunnissa kullakin hyvinvointialueella erikseen.