Suomen vahvuus on toimia yhdessä
Elämme erikoisia aikoja. Monet ihmiset seuraavat maailman menoa hämmentyneinä ja kysyvät: mihin olemme menossa?
Ukrainan sota jatkuu, eikä loppua valitettavasti näy. Iranin kriisi on kärjistynyt ja vaikutukset leviävät laajalle. Yhdysvaltain presidentin arvaamaton toiminta herättää huolta. Maailma on muuttunut lyhyessä ajassa rajusti, ja myllerryksessä on vaikea pysyä mukana.
Ei ole ihme, että monen suomalaisen turvallisuudentunne on koetuksella. Myös nuorten.
Suomessa on kuitenkin totuttu siihen, että oma tontti hoidetaan huolellisesti. Vähäeleisesti, mutta päättäväisesti olemme pitäneet kiinni turvallisuusjärjestelyistämme ja periaatteistamme — hyvinä ja huonoina aikoina.
Suomalaisessa perinteessä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei ole käytetty sisäpoliittisten pisteiden keräämiseen. Todellisuudessa juuri siinä on ollut sen vahvuus: tärkeintä on ollut yhteisen tahtotilan löytäminen.
Ei ole sattumaa, että suomalaisten maanpuolustustahto on pysynyt vuosikymmenestä toiseen korkealla tasolla. Sekään ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys.
Siksi merkittävät ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut on Suomessa perinteisesti tehty laajassa yhteisymmärryksessä. Kaikki eduskuntapuolueet on pidetty mukana. Tämä on ollut hallituksia yhdistävä kirjoittamaton sääntö.
Juuri tästä näkökulmasta on erikoista, että Orpon hallitus toi ydinaserajoitusten poistamisen lainsäädännöstä eduskunnalle käytännössä pelkkänä ilmoitusasiana.
Tällainen toimintatapa on poikkeuksellinen. Se on jo nyt johtanut kovaan vastakkainasetteluun hallituksen ja vasemmisto-opposition välillä. Keskusta on näissä olosuhteissa pyrkinyt olemaan maltillinen sillanrakentaja.
Sillä juuri tällaisena aikana Suomi tarvitsisi ennen kaikkea yhtenäisyyttä.
Asiat on helppo sotkea. Niiden korjaaminen voi kestää pitkään. Siksi juuri ulko- ja turvallisuuspolitiikassa pitäisi pitää erityisen tiukasti kiinni siitä, mikä Suomessa on toiminut: yhteistyöstä, avoimuudesta ja yhteisen linjan rakentamisesta yli puoluerajojen.
Kun maailma ympärillä horjuu, Suomen vahvuus ei ole äänekäs riitely ja vastakkainasettelu vaan kyky toimia yhdessä. Sitä perinnettä ei pidä rikkoa. Ja sen eteen kannattaa tehdä töitä.