Seireenit laulavat, mutta arki koittaa kohta
Keskustalaisten poskia punottaa, kun kokoomuksen ja vihreiden seireenit laulavat vieroksumiensa maalaisliittolaisten korviin.
Seireenien on pakko riimitellä ylistäviä sanoja, sillä heidän pitää saada keskustalaiset tukemaan presidenttiehdokkaitaan. Seireenien lauluissa jopa keskustan kansanedustajat ja puoluesihteeri kuvataan mahtavina ihmisinä.
Harvinaisia sulosointuja on hauskaa kuunnella, mutta niiden perässä ei pidä seilata karikkoon.
Keskustalaisten vahvuus on siinä, että me emme helposta haksahda.
Vaalit ovat kohta ohi, ja sitten koettaa karu arki kaikille. Alexander Stubbin ja Pekka Haaviston joukotkin pääsevät pälkähästä, kun ei tarvitse enää kepulaisia miellyttää.
Petteri Orpo ja Riikka Purra panevat tunnin junan liikkeelle ja päästävät veronalennukset kuitanneet parempituloiset sinne kyytiin.
Pienempituloiset ja maakunnissa asuvat joutuvat askeltamaan roudan kurittamaa tietä, sillä armoa eivät Orpo ja Purra tule antamaan.
Pienyrittäjälle kerrotaan, että yrittämisen verotusta ei kiristetä. Mutta vastineeksi kiristetään muita veroja. Sopii pohtia, löytyykö pienyrittäjän jääkaapista kohta edes valoja kun arvonlisä- ja muita veroja rukataan ylöspäin.
Palkansaajalle ei kerrota mitään, kun ei tarvitse. Heidät jätetään kolisuttelemaan kattiloita senaatintorille, sillä hallitus vie uudistuksensa läpi ideologisella kiihkolla.
Orpon ja Purran aikomukset velan pysäyttämisestä ja hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisesta jaetaan, mutta heidän keinonsa ovat karhunpalvelus aikomuksille itselleen. He eivät uskalla nostaa päätään omista poteroistaan ja katsoa ympärille.
Me elämme sumussa ja me tarvitsemme suunnan, jotta Suomi pärjää.
Keskustan tukema presidenttiehdokas Olli Rehn tiivisti oivasti: Suomea ei rakenneta pistevoitoilla, vaan yhdessä ja sovinnolla.
Vaalien ensimmäinen kierros osoitti, että keskustalaisille arvoille ja ihanteille on laajaa kaikupohjaa.
Rehnin esillä pitämät tasavaltalaiset ihanteet eivät näy keskustan kannatuksessa vielä pitkään aikaan, mutta juuri siksi meidän pitää tehdä niiden hyväksi yhä jäntevämmin.
Me keskustalaiset emme ole oikeiston ja vasemmiston välissä olevaa solkkua tai keskiarvo ääripäistä. Me olemme suomalaisesta elämäntavasta ja pohjoismaisesta arvopohjasta ammentava liike, ja meillä on iso tehtävä tarjota vakaata suuntaa Suomelle.
Kevään koittaessa ei voi ilakoida, kun suomalaisia ja Suomea ajetaan vastakkain. Tässä maailmanajassa pitää tehdä kaikki, että me löydämme taas toisemme.
Pikkupolitikointi pitää panna sivuun ja pitää tarjota vaihtoehto suunnaksi.
Olemmeko keskustalaisina siihen työhön valmiina?