Säästettäisiinkö muutama miljardi?
Minä kyllä melkein mieleni pahoitin, kun sote-uudistuksen tekijät eivät noteeranneet Suomenmaan Tuhannen Kilometrin Kerhoa ja melko isolla.
Toivotaan, että ymmärtävät vielä uudistuksen jatkovalmisteluissa. Tai tulisiko sitten kuntien tehtäväksi? Niillehän jää ”terveyden edistäminen”.
Ainoa varma tapa selvitä alati kasvavista sairaanhoitokuluista on näet pienentää sairastavuutta.
Hassua kyllä, me kaikki tiedämme miten se tapahtuisi. Ja hassua sekin, että konstit eivät maksa mitään.
Mutta se se vasta hassua on, että emme tee niin.
Emme hoida itseämme etukäteen niin kuin pitäisi, vaan mieluummin sairastamme, syömme karvaita lääkkeitä, otamme kivuliaita hoitoja – ja maksamme itsemme vielä kipeämmiksi.
Kaiken kansan karvalakkimalli on tässä:
Lopeta tupakointi ja alkoholin väärinkäyttö. Syö vähemmän ja terveellisemmin. Liiku enemmän. Nuku riittävästi. Äläkä murehdi turhia.
Näitä neuvoja noudattamalla nujerramme elintasosairaudet, ja vähennämme monien muidenkin ongelmien tartuntapintaa.
Silloin rahaa säästyisi sellaisten vaivojen hoitoon, joihin emme itse ole syypäitä.
Olen ennenkin kertonut, kuinka oman kotiseutuni terveyskuntayhtymässä tehtiin päätös, joka tuntui ensin aivan käsittämättömältä.
Tämän linjauksen mukaan yli miljoona euroa maksavia hoitoja ei enää anneta, jos potilaan eliniän ei uskota pitenevän vähintään puolella vuodella.
Tällaisten tietojen edessä vetää hiljaiseksi. Että on siis yli miljoona euroa maksavia hoitoja! Ja puoli vuotta!
Ei siis ihme, että koko sote-sektorin menot ovat noin 24 miljardia euroa, siis 24 tuhatta miljoonaa, 24 000 000 000 euroa! Saa siihen veroja maksella. Mutta me sairastamme ja sairastamme, ja toisaalta hoitomenetelmät ja lääkkeet kehittyvät ja kehittyvät.
Alussa kuvatun terveydenhoidon karvalakkimallin mukaiseen liikkumiseen voi innostaa itseään esimerkiksi Suomenmaan Tuhannen Kilometrin Kerhon avulla. Kerho aloitti taas marraskuun alussa, mutta vielä ehtii mukaan.
Kerhoon voi liittyä kuka tahansa, joka rohkenee tavoitella tuhannen kilometrin liikuntasuoritusta marraskuun alun ja huhtikuun lopun välisenä aikana. Lajit ovat hiihto, kävely ja juoksu. Juoksukilometrit saa kertoa kahdella.
Lähtöviivalla nimet pannaan lehteen. Puolivälissä on kerrottava, paljonko on kirjanpidossa. Vapun jälkeen lopulliset tulokset julkaistaan.
Palkinnot ovat mitä parhaimmat: mukavia retkiä luonnon helmassa (saa hiihtoputkessakin lykkiä), määrättömästi hyvän olon tuntemuksia – ja kokemus siitä, kuinka kunto kasvaa ihan kohisten.
Tuhat kilometriä ei ole tervejalkaiselle mahdoton. Sehän on vain vajaat 170 kilometriä kuukaudessa, nelisenkymmentä kilometriä viikossa – tai kuutisen kilometriä päivässä.
Sellainen onnistuu, etenkin, kun on tavoite. Eikä ole vaikeaa. Tässä helpoin menetelmä:
Ylös sohvalta. Kamppeet niskaan. Kengät jalkaan. Ulos ovesta, kadulle tai tielle. Jalkaa toisen eteen.
Säästyy sekä omaa että yhteiskunnan rahaa. Ja enemmän kuin millään sote-uudistuksella.