Oikeudenmukaisuutta ja kohtuullisuutta lähipalveluihin
Suomen talouden kuntoon laittamiseksi tehdään säästöjä, mutta niiden taustalla olevien päätösten pitää olla oikeudenmukaisia. Ennen kaikkea niissä pitää olla kohtuullisuutta mukana. Lähipalveluista haettavat mittavat säästöt eivät ole oikeudenmukaisia, eikä niissä ole kohtuullisuutta mukana.
Varsinkin kokoomuksen ylimielisyys sosiaali- ja terveyspalveluiden vakavaa tilannetta ja ihmisten lähipalveluita kohtaan on tyrmistyttävää. Pääministeripuolueen olisi hyvä kertoa miten se pelastaa ihmisten elintärkeät lähipalvelut. Tämän sijasta kokoomus kuitenkin keskittyy ilkkumaan keskustan tekemälle välikysymykselle. Se ei tätä tilannetta pelasta.
Muistutan siitä, että nimenomaan kokoomuksen toiminnan vuoksi sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus vei yli viisitoista vuotta. Kokoomuksen ajama markkinamalli törmäsi perustuslakiin ja tämä tuntuu monelta jo unohtuneen. Tämä markkinamalli olisi ollut yksityisten terveysjättien riemumarssi Suomeen ja sosiaali- ja terveyspalvelut olisi keskitetty kovalla vimmalla.
Monelta tuntuu myös unohtuneen miksi hyvinvointialueet luotiin. Sote-jumppaa tehtiin vuosikausia sen takia, koska aiempi kuntapohjainen malli oli raskas ja tarvittiin leveämpiä harteita. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu oli vajaalla 200 kunnalla tai kuntayhtymällä, pelastustoimia oli 22 pelastuslaitoksen alla.
Nykyisellä mallilla on vain 21 hyvinvointialuetta ja Helsingin kaupunki. Pienet kunnat eivät yksinkertaisesti pystyneet hoitamaan kaikkia ikäihmisiä. Vanhalla mallilla palvelut eivät myöskään olleet yhdenvertaisia kaikille, kaikki eivät päässeet tasa-arvoisesti tarvitsemiensa palveluiden pariin. Kukaan meistä ei varmasti halua palata vanhaan.
Meidän on tunnustettava se tosiasia, että Suomi vanhenee ja terveyskulut kasvavat vuosi vuodelta. Ennaltaehkäisyyn panostaminen ja mielenterveyspalveluihin satsaaminen ovat yksi keino pienentää sote-kuluja.
Hallituksen kaavailemat massiiviset 1,4 miljardin euron säästöt sosiaali- ja terveyspalveluihin pitää perua. Toteutuessaan ne iskevät ihmisten arkisiin palveluihin: terveysasemiin, vanhusten asumispalveluihin, neuvoloihin. Lähipalveluita keskitetään ja palvelut karkaavat kauas.
Oikeudenmukaista olisi perua esimerkiksi Turun tunnin juna -hanke. Tämä monien miljardien hankkeen rahoitus tulisi käyttää fiksummin. Tavalla, joka palvelisi useampaa tavallista suomalaista. Muitakin parempia säästökohteita löytyisi tästä maasta.
Keskustan linja on, että alueita pitää kohdella tasapuolisesti. Koko maan pitää pysyä mukana. Tässä onkin suurin ero keskustan ja hallituksen politiikassa.
Jos hallitus on valmis perääntymään lähipalveluleikkauksistaan ja on valmis etsimään parempia ratkaisuja lähipalveluiden turvaamiseen, Keskusta on valmis yhteistyöhön.