Hyvinvoiva keskusta on vetovoimainen

Luin viime vuoden puolella edesmenneestä formulalääkäristä Aki Hintsasta kirjoitetun kirjan ”Voittamisen anatomia”. Sen keskeisenä opetuksena mieleeni jäi, että menestys on vain hyvinvoinnin sivutuote.

Keskusta on ehkä koko historiansa pahimmassa kriisissä. Tiedämme ja tunnistamme sen kaikki. Uuteen puheenjohtajaan liitetään valtavat odotukset suunnan kääntämisestä.

On totta, että politiikka on yhä henkilökeskeisempää, jossa keskeisten toimijoiden henkilökohtainen suosio antaa suuntaa myös puolueiden kannatukselle. Itse silti oudoksun ajatusta, että kansanliikkeen kohtalo jätettäisiin vain yhden ihmisen harteille.

Samalla tavalla puolueen tilanne ei ole vain yhdestä yksittäisestä asiasta kiinni. Meidän ei kannata väitellä siitä, mikä on tärkein syy keskustan alhaiselle kannatukselle ja heikolle vetovoimalle.

Syitä on kokonainen kimppu, joka on kumuloitunut negatiiviseksi noidankehäksi. Osaksi syy on politiikasta, osaksi henkilöistä, osaksi mielikuvista, osaksi heikosta poliittisjärjestöllisestä toiminnasta, osaksi toisten puolueiden meitä paremmasta onnistumisesta.

Aki Hintsan elämänkerran lisäksi on vino pino joukkuepeliohjeita ja -teorioita siitä, miten yhteistyö, jokaisen oma rooli ja erilaisten ominaisuuksien sopiva painotus on tie menestykseen.

Keskustan sisäisen keskustelun puheenvuoroissa peräänkuulutetaan usein aivan oikein moniäänisyyttä.

Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että kukaan meistä voi ryhtyä tuomaroimaan olevansa vain itse oikeassa. Jokaisen analyysi nykytilasta, tulkinta aatteesta ja arvio tulevasta ovat yhtä tärkeitä.

Näitä arvioita ja ajatuksia kokoamme puolueen uudistustyötä varten. Kevään puoluevaltuusto nuotitti uudistustyön aina Vantaan puoluekokoukseen asti.

Keskusta 2030 -ohjelma määrittää politiikkaamme ja toimintaamme alkavalle vuosikymmenelle. Ensimmäinen vaihe uudistustyöstä on jo takana.

Kesäkuussa kaikille jäsenille lähti kysely, jossa kysyttiin keskustan politiikan ja toiminnan painotuksista. Seuraava vaihe uudistustyötä toteutuu elo-syyskuussa puheenjohtajakierroksen yhteydessä.

Noissa tilaisuuksissa pyritään puhuttelemaan myös kannattajia puolueen jäsenistön ulkopuolella.

Kyllä me siinä suomalaisten puhuttamisessa ja saavuttamisessa vielä onnistumme. On vain hyväksyttävä, että se vie aikaa.

Keskustan kannatus on syväkierteessä, joka ei todennäköisesti oikene nopeasti. Tällä välin meidän on opittava myös se, millainen toiminta- ja keskustelukulttuuri tekee meistä vetovoimaisen.

Tämä onkin osa-alue, josta olen ehkä eniten keskustassa huolissani juuri nyt. Jostain syystä meille on pesiytynyt kulttuuri, jossa kaikista rujoimmin toisesta keskustalaisesta sanovalle taputetaan eniten. Osa ruokkii ikävän kierrettä myös julkisuuden kautta.

Jos ja kun menestys on vain hyvinvoinnin sivutuote, meidän on opittava ensimmäiseksi voimaan hyvin yhdessä. Moniäänisyys tarkoittaa käytännössä myös sitä, että kaveria tuetaan tiukimmallakin hetkellä.

Kipakkaakin keskustelua käyvä, mutta yhtenäinen porukka tuntuu vetovoimaiselta myös ulospäin.

Kirjoittaja on keskustan puoluesihteeri