Eriarvoisuus johtaa populismiin

Maailman tapahtumat ovat pitäneet uutisköyhän kesän kaukana. Eduskuntakin kokoontui poikkeuksellisesti heinäkuussa Ison-Britannian brexit-äänestyksen seurauksena.

Brittien EU-erossa nähdään varmaan vielä monta näytelmää. Lähtevätpä he tai eivät, brexitin kannattajien tuntoja kannattaa analysoida EU-tasoa syvemmältä. Olen vakuuttunut, että kansanäänestyksessä äänestettiin paljon muustakin kuin vain unionista.

Eroleiri kampanjoi kaikilla mahdollisilla yhteiskunnan epäkohdilla ja sai myös EU:sta riippumattomat ongelmat sen piikkiin.

Britannian historiasta kumpuaa edelleen jatkuva varsin tiukkakin jako erilaisiin yhteiskunta- ja sosiaaliluokkiin. Teollisuuden murros on koettu kovana teollistumisen alkulähteillä. Kaupungit ovat jakaantuneet menestyjiin ja taantujiin.

Ei-leirin britit purkivat yhteiskunnallisen eriarvoisuuden pahaa oloa.

Samanlaista kehitystä on käynnissä Yhdysvalloissa, ilmenemismuotona Donald Trumpin presidenttiehdokkuus ja nouseva kannatus. Trump ajaa nurinkurista republikaanipolitiikkaa vastustamalla vapaakauppaa.

Hänen vaalilupauksensa muurin rakentamisesta Meksikon rajalle, muslimien maahantulon estäminen tai 11 miljoonan laittoman siirtolaisen karkottaminen ovat erittäin arveluttavia seurauksista puhumattakaan.

Trump on ottanut politiikan kärkeen teollisuuden murroksen. Kun teräskaupungit ovat surkastuneet ruostevyöhykkeeksi ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus on suurta, myös tyytymättömien määrä on iso.

Trump on antanut toivon kovan elämän kokeneille. ”Tehdään Amerikasta jälleen suuri” ja ”työt Aasiasta Amerikkaan” ovat riittäneet toimenpide-ehdotuksiksi. Miten ne toteutettaisiin, sitä ei tiedetä.

Suomessa vastaavanlainen poliittisen kentän protesti koettiin ehkä perussuomalaisten nousussa vuoden 2011 vaaleissa.

Kun heidän kannatuksestaan on hallitusvastuussa iso siivu sulanut, herää kysymys, miten Ison-Britannian ja Yhdysvaltain kaltainen ilmiö Suomessa mahdollisesti kanavoituisi.

Heinäkuussa julkaistiin vuoden takaisten eduskuntavaalien vaalitutkimus otsikolla Poliittisen osallistumisen eriytyminen.

Vaaleissa ehdolla olevat ja niissä äänestävät ovat monella tapaa aktiivisia elämässä, jopa varakkaampia kuin he, jotka eivät vaaliuurnille vaivaudu. Tämä railo on repeämässä.

Erityisesti nuoret miehet osoittavat hyvin vähäistä kiinnostusta yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan. Poliitikkojen tehtävä on ajaa myös niiden asiaa, jotka eivät ole äänestäneet.

Brexitin voitto ja Trumpin ehdokkuus perustuvat populismiin, joka kumpuaa yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on perinteisesti ollut hyvä eriarvoisuuden torjuja. Elämässä menestymisen mahdollisuuksien turvaaminen jokaiselle täytyy olla politiikan keskiössä myös jatkossa.

Vauraus ei saa rajautua vain tietyille ihmisille, alueille tai tulotasoille, sen on oltava universaali mahdollisuus. Mikäli tästä ei pystytä pitämään kiinni, ovat seuraukset poliittiselle järjestelmälle ja yhteiskunnalliselle vakaudelle arvaamattomat.

Kirjoittaja on Keskustan varapuheenjohtaja ja kansanedustaja