Isaac ja Mikkeli – ei pöllömpiä tyyppejä
Ihmisen kyky tuottaa pahaa on aivan uskomaton. Nykyisin palvotaan törkeyksien huutajia. Melskaamista ei jaksaisi seurata varsinkin kun näkee, että seuraukset ovat hyvin vaarallisia.
Tappavan pandemiankin kanssa olisi vielä jonkin verran oikeaa tekemistä.
Onneksi ihmisen kyky tuottaa hyvää vaikuttaa myös uskomattomalta.
Arkistojen suursiivouksessa löytyi Oulun läänin Talousseuran 75-vuotinen historia (U. Wegelius 1904).
Olipa kiva kirja.
Ei sanaakaan Trumpista, brexitistä, valkoposkihanhista, Maisa Torpasta tai temppareista. Kirjan kellastuneilta sivuilta näkyi ihmisten halu kukistaa nälkä, taudit ja elää rauhassa.
Talousseuran toiminnan alkuaikoina Suomi oli vasta irronnut Tukholman otteesta ja käänsi katsettaan Pietariin. Puuhaa riitti.
Seura lähti kehittämään ison alueensa kaikinpuolista toimeliaisuutta, pellavanviljelystä lehmien ruokintaan, tervanpoltosta metsien- ja kasvimaiden hoitoon.
Seuran jäseniltä vaadittiin tarkka selvitys menneisyydestään.
Muhoksella 1780 syntynyt, aateliton Isaac Ståhlberg kertoo, miten Kajaanin pataljoonan varustemestarista tuli kersantti Suomen sotaan. Hän osallistui moniin ”tappeluihin” Iisalmen ja Kuopion seuduilla, haavoittui ja siirtyi Jämtlantiin Ruotsiin 1809.
Venäjän keisarin armollisella julistuksella Ståhlbergistä tuli 1810 palkkasotilas Kajaanin pataljoonaan. Kruunun nimismieheksi Ouluun hänet nimitettiin 1813.
Talousseuran puuhamiehillä oli monenlaisia kykyjä.
Mikkeli Pöllö ilmolan kylästä oli varakas huolimatta vähäisestä maatilastaan. Raitis ja rehellinen mies vei kanssaveljiensä lohet ja voita Tukholmaan.
Simolainen Niilo Ervasti oli raitis, siivo ja käytökseltään kiitettävä kalastaja ja maanviljelijä, joka nousi köyhyydestä rikkauteen.
Abrami Hentunen Muhokselta hyväksyttiin Talousseuran jäseneksi pellavan viljelyssä osoittaman taitonsa ja järkevän, hyvätapaisen käytöksensä ansiosta.
Gabriel Kauppila Kemistä oli noussut köyhästä rengistä ison talon isännäksi. Talon entiset omistajat jäivät historiaan laiskoina ja irstaina, maatilansa rappioon ajaneina. Kauppila kunnosti talon kauniiksi ja siistiksi, Talousseuran historiassa kehutaan.
Puuhamiehillä oli monenlaisia kykyjä.
Talousseura vaikutti autonomisen Suomen aikana kurssittamalla, neuvomalla ja palkitsemalla.
Palkitsemiset todettiin erityisen hyviksi kannustimiksi. Luettelo 1890-luvulta kertoo, että Olli Hoikkala Kuolajärveltä sai silppukoneen, Olli Alatalo Kiimingistä Fiskarin auran, Jukka Tikka Pyhäjärveltä Zigzakkarhen ja renki Tuomas Ruottinen Pyhäjäeveltä 100 markkaa 55 vuoden uskollisesta palveluksesta.
Mitähän nämä puuhakkaat miehet tuumaisivat, jos heidät heitettäisiin päiväksi Big Brother-taloon tai vartiksi seuraamaan Ameriikan pressanvaaleja?
He palaisivat varmaan kipin kapin takaisin omaan aikakauteensa huolimatta kaikista ”tappeluista”, köyhyydestä, kulkutaudeista ja muista vitsauksista.