Pakollinen tapaturmavakuutus
Oi ihana toukokuu. Odotan rauhallisin mielin tulevia päiviä.
Erityisesti sitä päivää, kun suomalainen päätöksentekoapparaatti saa prosessoitua valmiiksi Nato-hakemuksen.
Suhtaudun asiaan kuin minkä tahansa vakuutuksen ottamiseen. Tarpeellista, suorastaan pakollista.
Nimi paperiin. Ja se siitä.
Vakuutuksenottaja toivoo aina, ettei isompia harmeja tule. Joku päättäjistä kaipasi oman päätöksensä tueksi tietoa, minkälainen maailma on 30 vuoden päästä.
Tuppasi hymyilyttämään. Vähän kuin vaatisi ennustajalta oikean lottorivin.
Toinen päättäjä julisti olevansa varma, ettei Ukrainassa sotiva rakas naapurimme hyökkää vähään aikaan minnekään muualle.
Rohkea tyyppi. Enpä uskaltaisi moista julistusta antaa.
Kolmas kuvaili suurin sanoin, miten kaikki on hyvin Nato-päätöksemme jälkeen.
Uskallan arvioida, että harmeja riittää päätimme sitä tai tätä. Kallis polttoaine ärsyttää, pride-kulkueet raivostuttavat, moni pettyy palkkatoiveissaan, parisuhteissa riittää paikattavaa.
Kenties suomalainen joukko-osasto olisi päätynyt Pultavan tienoille erityisoperaatioon neonatsijahtiin.
Onneksi olemme tottuneet jo tiiviiseen kansainväliseen yhteistyöhön. EU-jäsenyys on ollut hyvä korkeakoulu.
Olisi todella orpo olo, jos olisimme jääneet arvaamattoman itänaapurin valtapiiriin kummallisine kauppasopimuksinemme.
Yhteisiin sotaharjoituksiinkin olisimme varmaan joutuneet alistumaan. Kenties suomalainen joukko-osasto olisi päätynyt Pultavan tienoille erityisoperaatioon neonatsijahtiin.
Eiköhän tiiviimpi yhteiselo Naton kanssa jotenkin suju, kun edes yritetään elää siivosti.
Toivottavasti naapurissakin ymmärretään, että itsepäisiä suomalaisia on aivan turha uhkailla ja herjata.
Kuvavirta suuren ja mahtavan armeijan jättämistä savuavista raunioista herättää kysymyksen.
Tällaistako nykyinen tsaari todella haluaa bunkkerissaan katsella? Hävitystä, avuttomien ja viattomien ihmisten tappamista?
Kiehtova 1700-luvun hallitsija Katariina Suuri toivoi alaisiltaan toisenlaista kuvastoa.
Katariinan suosikki sotamarsalkka Grigori Potjomkin osasi mitä ilmeisemmin miellyttää keisarinnaa.
Pietarin Eremitaasin hämmästyttävin huone on varattu kultaiselle, mekaaniselle riikinkukolle häkkeineen.
Potjomkinin lahja oli osoitettu naiselle, jolla oli jo kaikkea. Riittäisikö kultainen avaruusalus nykyiselle tsaarille?
Matkalle Marsiin voisi ottaa mukaan pari parasta kaveria.